Uskotaan enemmän Jumalaan kuin hänen olemassaoloonsa

Myös kirkko tutkii nuoriaan. Tuoreesti on kysytty esimerkiksi sitä, kuinka monin rippikoululaisista ja kuinka moni isosista haluaa kuulua kirkkoon. Olen varma, että kysymykseen tulisi eri lukemia, jos kysyttäisiin kuka haluaa kuulua seurakuntaan.

Samalla tavoin moni kannattaa asioiden kustantamista yhteiskunnan varoin, muttei voi sietää sitä, että ne maksetaan verovaroin.

Ruotsalainen uskontotutkija David Thurfjell kertoi esimerkin omasta maastaan: ”Jos ruotsalaisilta kysyy, uskotko Jumalan olevan olemassa, noin joka viides vastaa kyllä. Mutta jos kysyy, uskotko Jumalaan, osuus nousee yli 40 prosenttiin.”

Myös vastauspaikka ja -aika vaikuttavat. Jumalaan uskotaan eri prosenteilla, jos sitä kysytään avoimen tähtitaivaan alla, nuotion loimussa, kynttilän äärellä tai sitten koulussa klo 14:n jälkeisellä tunnilla, ruuhkabussissa tai kaupan kassajonossa.

Kuopion ulkopuolella Kuopiota ei tarvitse jauhaa

Väärinkäsitysten välttämiseksi: Ensinnäkin Kuopio ansaitsee kaiken mahdollisen myötätunnon. Toiseksi on selvää, että kuopiolaisten nuorten kanssa on puhuttava paljon ja pitkään.

Mutta.

Olen kuullut mediasta lukuisia niin sanottujen asiantuntijoiden kommentteja siitä, että nuorten kanssa olisi perusteellisesti käsiteltävä Kuopion tapahtumia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos ollaan moponkantaman ulkopuolella Kuopiosta, tähän kaikkeen ei välttämättä ole syytä. Käsittelemiset voivat olla jopa haitaksi.

Ensinnäkin kouluampumisiin on totuttu ja turruttu, valitettavasti. Jokelan tapauksen jälkeen meidänkin paikallisella yläasteellamme oli luonnollista kokoontua juhlasaliin miettimään, mistä oikein oli kysymys. Vuoden 2019 lokakuussa vastaava kokoontuminen ei enää tuntunut tarpeelliselta.

Toiseksi nuoria on syytä opettaa siihen, että uutistapahtumat on syytä sijoittaa elämässä sille paikalle, jolle ne kuuluvat. Jos onnettomuuden uhreihin ei ole henkilökohtaista suhdetta, nuoren ihmisen ei pidä ajatella niitä kohtuuttoman paljon. On viisainta keskittyä niihin asioihin, joille hän voi jotain ja jotka ovat hänen ulottuvillaan.

Viikolla testasin näitä ajatuksia muutaman nuoren kanssa. He olivat kanssani samaa mieltä siitä, että Kuopiota ei tarvitse erityisemmin ottaa esiin. On parempi tarjota nuorille turvallista ja rauhoitettua paikkaa. Siellä he voivat puhua niistä asioista, joista heidän kuuluukin puhua. Kuopion tapahtumat ovat sairasta maailmaa, jonka torjumiseen heillä on oikeus.

Torstain iltahartaudessamme rukoiltiin Kuopion puolesta kahdella lauseella. Mielestäni se oli juuri sopiva määrä.

Kun kuulin Estonian uppoamisesta

Näinä päivinä on kyselty, missä olit kun kuulit Estonian uppoamisesta.

Muistan hyvin. Olin Järvenpäässä kirkollisella pastoraalikurssilla. Yövyin vanhempieni kotona, ja aamulla lähtiessäni kuuntelin uutiset, mutta sain kiinni vain niiden hännästä. Yksityiskohdat eivät selvinneet, mutta sen ymmärsin että jotain aivan hirveää oli tapahtunut.

Kurssipäivä alkoi osallistujien valmistamalla aamuhartaudella. Se oli edellisenä päivänä huolellisesti tehty.

Hartauden jälkeen sittemmin piispana ollut Juha Pihkala kertoi, mitä yöllä oli tapahtunut. Hänen ei tarvinnut sanoa sitä, minkä jokainen ajatteleva ihminen tajusi: Älä avaa aamulla suutasi sanoaksesi jotain viisasta ennen kuin olet ottanut selvää edellisestä yöstä. Älä luule, että voit ymmärtää uskomisen asioita ottamatta selvää millainen on maailma.

Uskossa pitää olla juuri sopivasti makua

Pysähdyin miettimään niitä periaatteita ja ydinajatuksia, joiden pohjalta olen kaikkea tekemääni tehnyt.

Yhden oleellisen tavoitteen voin sanoa näin: "Lähteä liikkeelle opillisesti varsin perinteisestä uskosta. Tuoda harvinaisille kirkonkävijöille kokemus, että noinhan minäkin taidan uskoa ja tuohan näyttää toimivan."

Tämä ei ole helppo laji.

Tarjotussa mehussa pitää olla makua juuri sopivasti. Jos pitoisuus on liian suuri, se menee väärään kurkkuun ja vain yskittää. Mitään ei mene alas.

Jos pitoisuus on liian laiha, mehu ei maistu miltään ja tuntuu vain kaupalliselta huijaukselta. Sitä ei tee mieli lisää.

Jossain välissä on hyvä. Mehu maistuu ja ravitsee. Tekee mieli saada toinenkin annos.

Ostetaan Grönlanti

Gabriel García Márquez aloittaa kirjansa Sadan vuoden yksinäisyys unohtumattomalla tavalla:

Vuosia myöhemmin, seistessään teloitusryhmän edessä, eversti Aurelio Buendía, muisti kaukaisen illan jolloin hänen isänsä vei hänet tutustumaan jäähän.

Huono kirjan alku ei olisi tämäkään: Vuosia myöhemmin, seistessään tuomioistuimen edessä, Yhdysvaltain presidentti muisti kaukaisen illan jolloin hän meni ehdottamaan, että ostetaan meille Grönlanti.

Pelipaidan V-aukko ylsi napaan asti

Tänään vietetään pelipaitapäivää, jonka ideana olisi vetää kannattamansa tai edustamansa seuran pelipaita päälleen. Eilen kuulin radiossa, kuinka hienoa oli ollut lapsena tai nuorena, kun oli sen saanut tehdä ensimmäisen kerran.

Ei se kaikilla ollut niin hienoa. Ei ollut minullakaan.

Olin pieni jalkapallon pelaaja. C-junioreina saimme pelata miesten edustusjoukkueen vanhoissa paidoissa.

Ensinnäkin paidoissa oli se vika, että ne olivat aivan liian paksua kangasta. Toiseksi ne olivat rumat. Niiden perusväri oli haalistuneen valkoinen, ja rinnassa oli vihreä, poikittainen raita.

Pahin ongelma oli, että paidat olivat liian suuria. Ylettömän pituuden saattoi ratkaista kahdella tavalla. Joko paidat pursuivat shortsien lahkeista ulos, tai sitten niistä piti rakentaa vyötärölle pussi tai maharengas. Tekipä kummalla tavalla tanahsa, V-aukot ylsivät melkein napaan saakka.

Vieraspaitoja ei tarvinnut hankkia, koska kenelläkään ei ollut yhtä rumia. Kun joukkue meni niissä paidoissa kentälle, se oli jo puoli maalia tappiolla.

Nykyään köyhäkin voi käydä sotaa

Panssarivaunut ovat käyneet yhtä turhiksi sodankäyntivälineiksi kuin muinainen ratsuväki. Vuonna 1968 ne olivat miehittämässä Tšekkoslovakiaa, mutta nykyään niitä ei juuri näe uutiskuvissa, koska sota on pienentymässä ja demokratisoitumassa. Myös ydinasevallat ovat jättiaseineen pulassa, atomipommi on kankea ase ja sen osumatarkkuus on huono. Tuulet ja meren aallot kuljettava sen vaikutuksia alueille, jonne niitä ei ole tarkoitettu.

Trendikäs ja tehokas sota käydään kätevimmillä keinoilla:

1) Itsemurhapommittajia ei voi uhkailla mitenkään. Periaatteessa he pääsevät kaikkialle, minne ihmisen voi kuvitella pääsevän. Heidän kulkuaan ei estetä betoniporsailla, eikä jokaista kadunkulmaa voi valvoa.

2) Tietokoneellaan istuva hakkeri estää yhteiskunnan ydinpalveluiden toiminnan. Tarvitaan vain enterin painallus sopivassa kohdin.

3) Lennokit mahtuvat sinne, mihin hävittäjillä ei ole menemistä. Niiden avulla sota on halpaa. Köyhäkin on leikeissä mukana.