Haluan tukea työllisyyttä. Työntekijät saattavat ensin luulla, että heille on apua asiakkaiden osallistumisesta työntekoon. Todellisuudessa se on lahkeeseen pissaamista eli lämmittää vain vähän aikaa. Ennen pitkää työnantaja voi vähentää väkeä, koska asiakkaat vievät astiansa itse.
Samasta syystä valitsen huoltoasemalla palvelutankkauksen, jos se vain on mahdollista. Mielelläni tuen euron kolikolla työllisyyttä. Sen sijaan työpaikkojen kahvihuoneissa pesen itse kuppini; on sitten tiskivuorolaisella helpompaa.
Toiseksi olen kanniskelematta astioita sen tähden, että kahvilat ovat liiketoimintaa ja kaupankäyntiä, eivät hyväntekeväisyyttä. Asiakkaan ainoa velvoite on maksaa laskunsa ja olla normaalin kohtelias. En tule kahvilaan työhön, vaan hetkeksi lepäämään, täyttämään ruumiintarpeeni tai muuten pitämään taukoa.
Voisin harkita astioiden kanniskelua, jos saisin siitä jonkinlaisen alennuksen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kahvi maksaa sitä enemmän, mitä suuremmat ovat työntekoa ehdottavat kyltit. Kalliin kahvin huoltamoketjut ovat erityisen aktiivisia asiakkaan juoksuttajia. Ensin etsitään toimivaa kassaa ja lopuksi astiavaunua.
Aivan ehdoton en ole linjassani. Pikaruokapaikkojen kulttuuriin kuuluu itsepalvelu. Hampurilaisen jälkeen astiat viedään itse. Paikallisissa kahviloissa olen kiltti, etteivät luulisi minun vain tekevän tutuille ihmisille kiusaa.
Tiedän monen muunkin haikailevan hyvää palvelua. Ei siihen vaadita sen kummempaa kuin, että yhdessä kieltäydytään huonosta palvelusta.
Yleensä en mainosta, mutta tällä kertaa teen poikkeuksen. Oheinen Sari Kyllösen ottama kuva on Sastamalan Kiskokabinetista.
1 kommentti:
Kyllä minun kokemukseni on, että kahvi pullan/leivoksen kanssa maksaa keskustojen pikkukuppiloissa vielä enemmän kuin kalliilla huoltoasemilla. Ehkä nämä huoltsikat ovat n.s. alentaneet hintojaan...
Lähetä kommentti