TV-uutisissa näin pätkän kuninkaallisia häitä. En enää
muista, mitkä häät ne olivat - ehkä Ruotsin.
Huomioni kiinnittyi siihen, että rukousta oli lukemassa joku
nuori nainen, kenties prinsessa. Rukouksen aikana hän tavan takaa vilkuili
yleisöön, joka todella vaikutti enemmän yleisöltä kuin seurakunnalta.
Huonosti meni. Sisältö oli hukassa.
Jos rukous on rukousta, se on Jumalalle puhumista, ja jos
Jumalalle puhutaan, ei voi kaiken aikaan pälyillä ihmisten suuntaan.
Samasta syystä olen lakannut käyttämästä kirjoitettuja
tekstejä, kun luen kirkossa esirukousta. En minä yksityisen ihmisenkään kanssa
keskustellessani lue vuorosanoja paperista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti