Elämälle ei ole absoluuttista sääntökirjaa

Muuan lukijani kirjoittaa: "Mitä tämä Räsänen ajattelee 'uskovana' ihmisenä, pitäiskö meijän ruveta noudattamaan Raamatun säännöt, silmä silmästä ja hammas hampaasta ja Isien pahat teot kostetaan kolmanteen ja neljänteen polveen, Eihän tämä voi olla totta, minäkin 4-vuotiaana selailin raamattua ja pelästyin todella, vastaillepas meille Köykän Arto, tämä tuntuu aivan hullulta, kirkko ja politiikka eivät kuulu yhteen!"

Ensinnäkin sivuasiat: Silmä silmästä ja hammas hammasta -periaate on juuri se, minkä Jeesus kertakaikkisesti tyrmäsi. Neljännet ja viidennet sukupolvet -juttu on taas todellisuudentajuinen havainto sen ajan maailmasta, jonka sodissa kärsivät myös lastenlapset esi-isiensä takia. Ei se raamatunkohta sen kummempaa ole. Ei se ole kehotus toimia niin.

Sitten pääasia: Raamattua ei pidä käyttää sääntökirjana. Se on kirjakokoelma Jumalan tahdosta ja hyvän elämän periaatteista.

Historia on täynnä esimerkkejä, joissa yhteiskunnallinen laki on ollut ristiriidassa ihmisten oikeudentajun kanssa. Etelä-Afrikan rotusorto tuskin olisi loppunut, ellei olisi ollut Nelson Mandelan kaltaisia ihmisiä, jotka rikkoivat sikäläisiä lakeja vankilaan joutumisen uhallakin. Intian väkivallaton itsenäisyystaistelija Mahatma Gandhi, mustien amerikkalaisten puolustaja Martin Luther King ja Tšekkien suurenmoinen presidentti Vaclav Havel ovat niin ikään olleet vankilassa lakien rikkomisesta.

Erityisesti on muistettava Saksan 1930-lukua. Hitler rakensi silloin valtakunnan, jossa kokonaisen kansan surmaaminen oli laillista. Oltiin niin kammottavassa tilanteessa, että jopa monet papit asettuivat tukemaan valtakunnan päämiehen murhaamista. - Tuo kaikki tapahtui varsin lähellä meitä, eikä siitä ole pitkä aika. Myös Suomi luovutti Saksaan pienen joukon juutalaisia, ja se tehtiin täysin laillisesti.

Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa lait ovat yleensä hyviä ja niitä on syytä noudattaa melkeinpä aina, mutta ei pidä luulla, että me suomalaiset olisimme taikureita, jotka onnistuvat luomaan vain absoluuttisen oikeudenmukaisia sääntöjä. Esimerkiksi kerjääminen on niin mutkikas kysymys, ettei siihen ole sorvattavissa ehdottoman oikeata lakia.

Vuonna 2010 lukuisia suomalaisten oikeudentajua loukkasi tapaus, jossa venäläistä isoäitiä karkotettiin maasta. Karkottaminen oli kieltämättä laillista, mutta vääryydeltä se tuntui.

Vielä ovat ne tapaukset, joissa sinänsä hyvä laki ei jossain erityistilanteessa toimi. Kuka isä tai äiti ei kuolemansairasta lasta sairaalaan vietäessä olisi valmis ajamaan ylinopeutta?

Joku kysyy, kuinka voi tietää mitä jumalaa tai mitä sääntöä olisi aina uskottava, jos yhteiskunnan lakien mukaan toiminen ei olekaan aina oikea ratkaisu. - Voi lapset, ei mistään, ei yhtään mistään. Meidät on heitetty tähän ihmisenä olemisen epävarmuuteen. Ei aina voi juosta iskän tai äiskän luo ja kysyä.

Elämä olisi helppoa, jos meillä ei olisi omaa vastuuta, vaan voisimme aina tarkistaa asiat jostain sääntökirjasta. On vain hyväksyttävä, että tietyissä rajatilanteissa meidän on päätettävä itse oman tyhmän päämme varassa sen mukaan kuin olemme keskustelleet asiasta Jumalamme, omantuntomme, vakaumuksemme ja oman elämän periaatteidemme kanssa.