sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Kiikkuvat ja keikkuvat vanhukset

Ties kuinka monta vuotta olen ollut viettämässä uuttavuotta vanhan koulukaverini luona Hyvinkäällä. Vertailemalla uusiavuosia toisiinsa saa käsityksen siitä, miten maailma on muuttunut ja mitä ihmiselle kuuluu.

Presidenttien puheet ovat huonompia kuin keskimääräiset pappien saarnat, joissa sentään useimmiten on edes yksi miettimisen arvoinen ajatus. Ainoa huvi on ollut laskea, kuinka monta kertaa presidentin puheessa mainitaan sana "globaali" tai "globalisaatio". Viime aikoina trendi on ollut laskussa. Uskalsin jo veikata, että se mainittaisiin tänä vuonna vain kerran, mutta väärässä olin. Osumia oli kolme.

Ikäpolveni omat puheenaiheet ovat vaihtuneet lapsista kiikkuviin ja keikkuviin vanhuksiin. Tuntuu, että siellä missä kaksi tai kolme hieman yli viisikymppistä kohtaa ja puhuu elämästään, siellä lausutaan ääneen huoli mummosta ja papasta. Mitä ihmettä niiden kanssa tekee?

Ei kommentteja: