Uudenvuoden ajoittuminen tammikuun alkuun tuntuu niin kummalliselta, että oli oikein palautettava mieleen, miksi se on juuri siinä. Eihän ihmisen elämässä silloin oikeasti mikään ala eikä lopu. Valinta vaikuttaa keinotekoiselta.
Nopeasti selvisi, että alkuaan vuoden on katsottu vaihtuvan talvipäivän seisauksessa, mutta sieltä se on valunut nykyiselle paikalleen. Tuossa on jo hieman järkeä, mutta vanha suomalainen tapa ajoittaa vuoden vaihtuminen kekriin eli sadonkorjuujuhlaan tuntuu vielä paremmin perustellulta. Kekrillä ei ollut tarkasti määrättyä päivämäärää, vaan se päätettiin syystoimien perusteella.
Ainakin minun päässäni todellinen vuosi alkaa, kun kesäloma päättyy.
Kummallisia aikamääreitä on muitakin kuin uusivuosi. Mihin kukaan ihminen tarvitsee minuuttia sekunnista puhumattakaan? Maailma olisi parempi ja levollisempi paikka, jos kelloista poistettaisiin minuuttiviisarit kokonaan.
En lakkaa ihmettelemästä sitä viisautta, joka Tampereen Vanhan kirkon kellotornin rakentajilla on ollut. Siinä kellossa ei ole koskaan ollut isoa viisaria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti