En kirjoita ainakaan vielä kotipaikkakuntani Pirkkalan murheellisista koulutapahtumista. On viisainta odottaa suurimman tunnekuohun laskeutumista. Silloin ihmiset katsovat maailmaa tasapainoisemmin ja samalla tärkeimmät asiat ehtivät nousta esiin.
Sitä paitsi suhteessa lapsiin ja nuoriin on tärkeintä pysyä rauhallisena. Sillä tavoin luodaan vakautta, jota nuoret tarvitsevat, kun kaikki järkkyy.
Niinpä kirjoitan tapaukseen liittyvästä sivuasiasta.
Olen mielessäni luonut mielikuvan tapahtumaympäristöstä. On vessa, jossa puukottaja valmistautui. On koulun käytävä, jossa hän teki julman tekonsa.
Ymmärsin tänään, että mielikuvieni ympäristöä ei kuitenkaan ole olemassa. Se rakennus on purettu, ja tilalle on rakennettu kokonaan toinen. Puolet oppilaista käy koulua nykyään aivan toisessa paikassa.
Yleisen koulukeskustelun ongelma on vanhentuneissa luuloissa. Uutiset ja ilmiöt sijoitetaan oman pään mielikuviin, vaikka niiden kuvien kouluympäristöä ei ole. Jos osallistuu keskusteluun vain omien muistojensa pohjalta, kannattaisi olla hiljaa. Koulu on muuttunut paljon viime vuosina ja vuosikymmeninä, myös hyvässä.
Ilokseni huomaan, että paikallinen keskustelu on pysynyt suht asiallisena. Mutta meillä Tampereen kyljessä ei ollakaan turhan koohottajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti