Kohtalokkaimpia ennakkoluuloja on kuvitella, että ihmisen merkittävyyttä voidaan arvioida sen mukaan, mistä hän on kotoisin. Syvällinen ajattelija voi elää syrjäseudulla ja tulla maasta, jossa nähdään vain mielivaltaa, byrokratiaa ja sensuuria.
On vaikea ajatella, että esimerkiksi DDR:ssä olisi ikinä ollut mitään hyvää. Mieleen tulevat vain hormoneilla kasvatetut urheilijat ja mikrofonibetoni, jolla valvottiin kansalaisia.
Oli kuitenkin kirjailija Cristoph Hein. Kirjahyllyssäni on hänen kaksi erinomaista, DDR:ssä julkaistua romaaniaan Vieras, ystävä ja Tien loppu.
Hein oli papin poika eikä siksi päässyt mihin tahansa kouluun. Lukion hän kävi Berliiniin länsipuolella. Ylioppilaaksi päästyään hän oli sekalaisissa töissä, kunnes alkoi opiskella filosofiaa Leipzigissa ja Berliinissä. Sittemmin hän on elättänyt itseään kirjoittamalla. Yhdistyneen Saksan ajalta voi mainita, että Hein ollut on Berliinin Deutsches Theaterin johtaja.
Esimerkiksi seuraava Christoph Heinin ajatus on ajankohtainen ja Suomessakin kipeästi totta: On olemassa neljän laskutavan lisäksi viides matematiikka. Siinä valitaan ensin lopputulos ja vasta jälkikäteen sovitetaan tosiasiat sen mukaan.
4 kommenttia:
On koko lailla äärin kutsua tuota 'viidettä laskutapaa' miksikään matematiikkaan viittaavaksi. Ei ole lainkaan vaikea uskoa, että tuollaiset mietteet olivat väistämättömiä kommunistisessa Itä-Saksassa - tai missään, missä sovelletaan periaatetta: Jos teoria ja faktat ovat ristiriidassa, sen pahempi faktoille.
Kyllä "vides laskutapa" on ihan oikea matematiikan opetuksen termi. Vanhaa koulupetusta. Suomessa käytettiin yleisemmin nimitystä "päätöslasku". Kirjoitin tästä jutun Dimensio-lehteen 2/2009 s. 48-49. Juttu on ilmestynyt parissa muussakin lehdessä vielä tällä vuosikymmenellä.
Ilmeisesti DDR:ssä juuri tämä viides laskutapa oli erityisen suosittua. Jokaisella hallituksella on suosikkinsa. Nykyään Suomessa suositaan miinustamista.
DDR:stä en ole kuullutkaan tässä yhteydessä. Edellisessä viestissäni mainitsemassani artikkelissa viittaan ruotsalaisiin pedagogiikkakirjoituksiin ja siihen, mitä Abraham Lincoln on kertonut matematiikanopinnoistaan. Juttuni ingressi selittää näkökulmaani:
"Matematiikan opetussuunnitelmateksteissä puhutaan usein neljästä laskutavasta tai neljästä peruslaskutoimituksesta. Miksi lukumäärä mainitaan, jos laskutapoja ei ole kuin neljä: yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolasku? Syy on historiallinen. Vielä 1800-luvulla laskutapoja oli viisi. Viides oli kolmen sääntö, Dreisatz, rule of three, regula de tri."
Lähetä kommentti