maanantai 7. maaliskuuta 2011

Kurilla ja järjestyksellä on eroa

Kouluvuosia muistellessa tulee mieleen aika monta opettajaa, jotka osasivat hyvin pitää kuria. Jos joku kuiskaili vieruskaverille tai oli kääntyneenä väärään suuntaan, he heti huomauttivat. Heidän haukansilmänsä näki kaikki säännöistä poikkeamiset hämmästyttävän tarkasti.

Vähemmän oli niitä, jotka osasivat kurin sijasta pitää järjestyksen.

Heidät tunnisti siitä, että kun he poistuivat luokasta, kaikki jatkui entiseen tapaan.

4 kommenttia:

Juhah kirjoitti...

Arton kirjoitus ei ehkä oitis avaudu lukijalle, vaikka siinä mielekäs sisältö onkin aistittavissa. Yritänkin nostaa näkyviin taustalla olevaa ajatusta - kuten minä sen näen.

Kuri ja järjestys todellakin ovat eri käsitteitä; esimerkiksi on mielekästä sanoa, että joku pitää ihmiset järjestyksessä kurilla, mutta olisi päinvastainen tarkoittaisi jotain ihan muuta, mikäli edes tarkoittaisi mitään.

Tietyin varauksin kohteella vastentahtoista vallankäyttöä voisi sanoa kuriksi. Epäselväksi jää itsekurin käsite, jota ei ole luontevaa sanoa itselle vastentahtoiseksi. Unohdetaan ongelma hetkeksi.

Puhutaan hyvästä järjestyksestä ja epäjärjestyksestä. Hyvän järjestyksen sukulaiskäsite on harmonia, sopusointu. Pohjimmiltaan Arto tahtonee sanoa, että hyvä opettaja saa aikaan hyvän järjestyksen, siis sopusoinnun, turvautumatta vastentahtoiseen vallankäyttöön. Toisin sanoen hyvä opettaja on hyvä itsenäisen työskentelyn motivoija.

Yhdyn näkemykseen.

Itsenäinen työskentely voi vaatia kovaakin itsekuria, mutta kun on motivaatio, itsekuri ei voi olla vastentahtoista vallankäyttöä, vaikka vaikeaa sen ylläpitäminen voikin olla.

Hatis

Anonyymi kirjoitti...

Arton kirjoitus ei ehkä oitis avaudu lukijalle, vaikka siinä mielekäs sisältö onkin aistittavissa. Yritänkin nostaa näkyviin taustalla olevaa ajatusta - kuten minä sen näen.

Kuri ja järjestys todellakin ovat eri käsitteitä; esimerkiksi on mielekästä sanoa, että joku pitää ihmiset järjestyksessä kurilla, mutta päinvastainen tarkoittaisi jotain ihan muuta, mikäli edes tarkoittaisi mitään.

Tietyin varauksin kohteella vastentahtoista vallankäyttöä voisi sanoa kuriksi. Epäselväksi jää itsekurin käsite, jota ei ole luontevaa sanoa itselle vastentahtoiseksi. Unohdetaan ongelma hetkeksi.

Puhutaan hyvästä järjestyksestä ja epäjärjestyksestä. Hyvän järjestyksen sukulaiskäsite on harmonia, sopusointu. Pohjimmiltaan Arto tahtonee sanoa, että hyvä opettaja saa aikaan hyvän järjestyksen, siis sopusoinnun, turvautumatta vastentahtoiseen vallankäyttöön. Toisin sanoen hyvä opettaja on hyvä itsenäisen työskentelyn motivoija.

Yhdyn näkemykseen.

Itsenäinen työskentely voi vaatia kovaakin itsekuria, mutta kun on motivaatio, itsekuri ei voi olla vastentahtoista vallankäyttöä, vaikka vaikeaa sen ylläpitäminen voikin olla.

Hatis

Arto Köykkä kirjoitti...

Ideani on avautunut ainakin Hatikselle.

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni avainasioita tässä yhteydessä ovat molemminpuolinen luottamus ja kunnioitus. Kun ihminen kokee olevansa arvostetttu sellaisena kuin hän on, niin alistavaa kuria ei tarvita ja järjestys syntyy itsestään. Pelkällä opettajan asemalla osoitettu määräysvalta vaatii alati aggressiivista työtä ja se on luonteeltaan alistavaa. Silloin opettajan tärkeät voimavarat valuvat hukkaan ja syntyy pakonomainen ja ahdistava ilmapiiri, jossa oppimisen ilolle ja luovuudelle ei jää liioin sijaa. Luottamus ja kunnioitus synnyttävät mielekkään järjestyksen ilman arvoasetelmaan perustuvaa määräysvaltaa.

Usein ensikohtaaminen on ratkaiseva. Kun opettaja tulee luokkaan, niin nähdäkseni hänellä on lähtökohtaisesti oppilaiden silmissä luottamus ja arvostus, mutta samalla opettaja on oppilaiden ankaran arvioinnin kohteena. Opettaja voi läpäistä kokeen hyväksytysti, eli hän voi kaikin puolin saavuttaa oppilaiden arvostuksen ja luottamuksen, ja siitä voi parhaimmillaan syntyä hyvä ja antoisa pohja kestävälle yhteistyölle. Mutta jos kokeessa alkuunsa pahasti reputtaa, niin omaa kelpoisuuttaan on kovin hankala todistaa jälkikäteen. Ja silloin valitettavan usein avuksi haetaan kuria.

Kurilla komennetaan joukkoja. Järjestys edellyttää joukon jokaisen ihmisen tasapuolista ja kunnioittavaa, luottamuksellista ja arvostavaa vastavuoroista kohtaamista. Järjestys on oppimiesen ja hyvän työilmapiirin perusedellytys ja jokaisen oppilaan oikeus. On oppilaita, jotka laittavat opettajan ammattitaidon kovalle koetukselle ja vaativat opettajalta erityisen paljon. Mutta onneksi taitaviakin opettajia on, ja he tekevät erittäin arvokasta työtä.