perjantai 5. helmikuuta 2016

Laitan välillä ranttaliksi

Pieni pahanteko piristää aina kummasti elämää.

Punaisia valoja vasten käveleminen, kun autoa ei tule, on henkilökohtainen klassikkoni. Sitä olen harrastanut kaikkein pisimpään. Saksalaisilla on Lutherinsa, viisas mies, muttei minun tarvitse joka paikassa käyttäytyä kuin saksalainen.

Polkupyörän ajaminen ilman kypärää on toinen liikenteen liittyvä paheeni. Se on hauskaa ja rentoa. Samalla voin kätevästi julistaa, etten tosiaankaan ole kokopäiväinen roolimalli kaikille maailman lapsille.

Kun ripottaa suolaa ruokaan, voi itsekseen ajatella: "Tässä minä ripottelen suolaa ruokaani, vapaa mies. Sanotte mitä sanotte."

Viime viikolla työnsin ostoskärryyn Tšekin rahan. Se toimi oikein hyvin.

Kun luovuttaa sädetikun alle 18-vuotiaalle, saa kanssarikollisen. Mikäs sen paremmin yhdistäisi ihmisiä?

Toivottavasti joku nyt paheksuu minua, edes vähän, edes jossain kohdin.

Ei kommentteja: