Yhdentoista iässä muutin perheeni kanssa paikkakuntaa, ja
tämän muuton jälkeen näimme Kimmon kanssa vain yhden kerran. Olimme silloin
jotain viidentoista vanhoja ja muistelimme vanhoja.
Sen jälkeen tyydyimme lähettämään toisillemme joulukortin.
Se oli joulukorteista eniten odottamani, mutta ikinä en ajatellut, että meidän
pitäisi vielä joskus tavata. Pelkäsin, että suhde ei olisi toiminut aikuisena
ja että kohtaamisen tuoman pettymyksen mukana olisin menettänyt jokajouluisen
iloni.
Viime jouluna korttia ei tullut. Se jäi kiusaamaan, mutta
vasta eilen sukelsin nettiin tutkiakseni, mitä Kimmolle kuuluu. Niin kuin
arvasin, Kimmo oli kuollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti