Aikanaan kahdeksan laudaturin ylioppilas Lotta Yli-Hukkala-Siira on valmistunut 21-vuotiaana oikeustieteellisestä tiedekunnasta vuoden kestäneiden opintojen jälkeen. Helsingin Sanomien jutun mukaan hän on lukenut tänä vuonna 700 kirjaa. Jutun paikkansapitävyyttä ei voi epäillä, siispä ihmisessä täytyy olla jotain vikaa. Mietin kovasti, mitä se viallisuus mahtaisi olla.
Onkohan tenttikirjat luettu pinnallisesti? – Eipähän siltä vaikuta, sillä opintosuoritusten arvosanat ovat olleet erinomaisia.
Onko lukemistoon mahtunut mitään muuta kuin tenttikirjoja? – Ilmeisesti on, sillä hän sanoo koko vuoden parhaaksi kirjakseen T. J. Klunen fantasiaromaania Talo taivaansinisellä merellä. True crimea lukuun ottamatta hän lukee kaikenlaisia kirjoja.
Onko hän kirjoihin sulkeutunut fakki-idiootti? – Teoria on väärä. Haastattelijan mukaan hänellä on kyky kuunnella keskustelukumppaniaan. Hän seuraa yhteiskunnallista keskustelua, harrastaa maantiepyöräilyä, joululahjojen kutomista ja somalin kieltä.
Vaikka hakemalla haen Lotta Yli-Hukkala-Siirasta jotain erityistä vikaa, en keksi mitään. Lehtijutun perusteella hän on tasapainoinen ja elämää ymmärtävä 21-vuotias. Tämä päätelmä ei sovi teorioihini, mutta joskus on myönnettävä olevansa väärässä.
Ehkä eniten ihmettelen sitä, että hän lukee 200–300 sivua tunnissa. Minun normaali nopeuteni on noin kolmekymmentä sivua. Hyvin löysää tekstiä pistelen sadan sivun tuntivauhdilla, mutta Volter Kilven Alastalon salissa pudottaa nopeuden kymmeneen sivuun.
1 kommentti:
mun proffa kerto että oli joskus pikalukukurssilla. kerto mulle tekniikoita mut en ite niitä opetellu. esim riviä kun lukee niin silmän saa kohdistaa vain kolmeen paikkaan. mitään ei saa koskaan ajatella suomen kielellä
Lähetä kommentti