Rippikoulussamme oli mukana roomalaiskatolinen tyttö, joka kertoi ruokapöydässä, mitä kaikkea katoliset saivat tai eivät saaneet syödä paastonaikana. Puheeksi aisa tuli sen takia, että oli menossa kevättalvi ja paastonaika.
Kun roomalaiskatolinen tyttö oli kertonut oman kirkkonsa tavoista, pöytäseurana olleet luterilaiset nuoret eivät suinkaan sanoneet, että onpas teidän kirkossa ankeaa, kun teillä on tuollaisia ruokaan liittyviä rajoituksia. Päinvastoin luin heidän ajatuksiaan niin, että miksei meilläkin ole jotain tuollaista. Eikö meilläkin voisi olla jotain hengellisiä harjoituksia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti