Kömmähdyksiä ministeriltä ja MM-joukkueen kapteenilta

Radio-ohjelmassa Aristoteleen kantapää nostettiin esiin viime marraskuulta ulkoministeri Elina Valtosen ilmaus, että kattila soimaa väärää kantta. 

Tällaista ilmaisua kansanperinne ei tunne. Sanotaan kyllä, että pata kattilaa voimaa, vakka kantensa valitkoon eikä pidä haukkua väärää puuta.

Ulkoministerin sanat vaikuttavat kömmähdykseltä. Tosin hänen uusmuodostelmassaan näyttää aivan vahingossa olevan pätevää logiikkaa.

Myöskään nuorten jääkiekon MM-joukkueen kapteenilta kaikki lausunnot eivät menneet oikein, kun häntä haastateltiin hävityn pronssipelin jälkeen. Hän kertoi joukkueestaan, että kyllä on krokotiilin kyyneleitä annettu tulla ulos.

Nuori kapteeni oli käsittänyt krokotiilin kyyneleet väärin. Nehän merkitsevät teeskenneltyä surua. Vanhan uskomuksen mukaan krokotiili itki lapsen lailla houkutellakseen myötätuntoisia ihmisiä luokseen ja syödäkseen heidät suuhunsa.

Annetaan nuorelle miehelle anteeksi. Jääkiekkotreeneissä ei varmaan opetella sanontojen sisältöä.

Sikälikin häntä on armahdettava, että toisin kuin hän näyttä uskovan, hän ja hänen joukkueensa eivät ole millään tavoin vastuussa Suomen kansalle. On kiva jos pärjäävät, mutta jos eivät, heidän aikansa  ehtii vielä tulla. Niin kuin viisas ruotsalaisvalmentaja ilmaisi uimarinsa epäonnistuttua, nuoriin ei voi pettyä.

Tulta pelätään aiheellisesti ja aiheettomasti

Kun sähkösaunan omistaja kertoo laittavansa "saunan päälle", hänen sanomisessaan ei ole mitään moitittavaa. Kun viidentoista ikäinen nuori kysyy, onko "nuotio päällä", herää epäilys, että luontoretkeily on jäänyt hänelle vieraaksi.

Suhteemme tuleen kertoo siitä, kuinka sinut olemme luonnon ja elämän perusvoimien kanssa.

Kun aikanaan oli palomiesten lakko, kirkoissa ei saanut polttaa kynttilöitä. Jos muistan oikein, en kapinoinut ainakaan julkisesti vaan tottelin nöyrästi, niin kuin määräyksessä muka olisi ollut jotain järkeä.

Kuitenkaan valvottu kynttilä ei ikinä aiheuta tulipaloa, jos sen lähellä ei ole syttyvää materiaalia. Tuli ei hyppää mystisesti monen metrin päähän. Niinpä rantahiekalla olevan nuotion saa jättää itsekseen sammumaan, kiviaineshan ei syty. Avoliekki itsessään ei ole vielä vaaratilanne.

Toisaalta palovaarat voivat olla yllättäviä. Nuotion päälle kaadettu vesiämpärillinen ei välttämättä sammuta tulta, ja autosta tien oheen viskattu pullo voi aiheuttaa metsäpalon. Jokainen verkkoon kytketty sähkölaite on riski.

Olen nähnyt Sveitsin Crans-Montanassa käytettyjä suihkukynttilöitä vain videokuvissa. Tuntuu kummalliselta, että joku on keksinyt tuoda niitä sisätiloihin. Kenen tahansa olisi pitänyt ymmärtää.

Itse tulipalouutiset ovat niin kammottava, ettei niitä ilkeä edes lukea.

Veikö älykännykkä nuorilta tupakoinnin ja juopottelun?

Olen tutkinut tuoreita rippikouluikåisten tilastoja. Nuorison parjaajien harmiksi alkoholinkäyttö on kahdenkymmenen vuoden aikana puolittunut ja tupakoivien nuorten määrä on vain viidennes siitä, mitä se oli viisitoista vuotta sitten. Toisin kuin moni luulee, rippikouluikäiset eivät ole vaihtaneet alkoholia huumeisiin. Käyttö on yksiselitteisesti vähentynyt.

Rohkenen arvata, että kehitys liittyy ainakin osittain kännyköihin. Minulla ei ole ehdottomia todisteita näkemykselleni. Esitän ajatukseni ikään kuin testimielessä, koska en ole havainnut kenenkään muun tarjoavan tätä selitystä. 

Olen varovainen todisteluissani ja tyydyn sanomaan, että alkoholin kulutuskäyrät ja tiedot kännyköiden yleistymisestä eivät ainakaan ole ristiriidassa keskenään. Noin vuonna 2010 näyttää tapahtuneen jotain. Niillä main nuoret saivat älypuhelimet taskuunsa.

Vaikuttaa siltä, että kännykät olisivat olleet merkittävästi vähentämässä nuorten tupakointia ja alkoholinkäyttöä. Humalainen ei välttämättä hanki somessa suurta suosiota. Siellä hänen toilauksilleen ei naureskella yhtä huvittuneesti kuin juopuneiden seurassa. Känniääliö on ääliö. Käsien liikkeiden pitää olla niin hallinnassa, että sormi tökkää oikein.

Kännykät ovat tuhonneet tupakkatauot. Sauhuttelun sijasta kaivetaan puhelimet esiin ja aletaan somettaa. Parhaat jutut katsotaan TikTokista, niitä ei kerrota tupakkaringissä. Tupakoinnin vähenemiselle on varmasti monia syitä, mutta nämäkin käyrät ovat notkahtaneet laskuun samaan aikaan kuin nuoret saivat älypuhelimensa.

Australia on kieltänyt nuorilta somen. On kiinnostavaa nähdä, tuleeko jonkinlainen takapotku. 

 

Ylempi käyrä: raittiit nuoret. Alempi käyrä: humalassa kerran kuussa. (Kouluterveyskysely).

 

 Päivittäinen tupakointi. (Kouluterveyskysely).

Korvaushoito ja Pienen budjetin sotaelokuva

Olen aina ostanut jouluksi jonkin kotimaisen uutuusromaanin. Toissa kerralla se oli Hanna-Riikka Kuisman Korvaushoito. Sen kikkailematon nimi kertoi tyhjentävästi kirjan aiheen, joka tuli hyvin kuvatuksi. Marjo Niemen romaani nimi, Pienen budjetin sotaelokuva, vaikutti viime joulun valintaani. Jäi kuitenkin arvoitukseksi, minkä tähden romaani oli nimetty niin kuin oli.

Onnistunut nimivalinta vaikuttaa kirjan kaupalliseen menestykseen. Milan Kunderan Tšekkiläinen pila oli jäädä minulta halpishyllyyn typerän nimensä takia. Onneksi ei jäänyt. Ilmeisesti kustantajakin on havainnut jonkinlaisen ongelman, koska myöhemmin teos on ilmestynyt nimellä Pila. Kunderan Olemisen sietämätön keveys oli sitten täydellinen menestys sekä taiteellisesti että kaupallisesti. Sen nimestä tuli monin tavoin muunneltu meemi.

Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan on nykyään jonkinlainen kulttikirja. Ainakin puolet myyntimenestyksestä perustuu sen raflaavaan nimeen. Jos se olisi julkaistu alkuperäisellä nimellään Mestari ja Margarita, se olisi päätynyt vain kirjallisuusfriikkien käsiin. Lopullisesti myynti olisi ehkä tyrehtynyt, jos olisi ymmärretty, että Mestari viittaa myös Jeesukseen.

Mikael Niemen Populäärimusikkia Vittulanjänkältä saa ainakin Suomessa kiittää menestyksestään houkuttelevaa nimeään. Romaanihan ei ole lainkaan räävitön, vaan on lämminhenkinen nuoruusmuistelma Tornionjoen varrelta. Tuskin sitä olisi täällä huomattu, jos sen nimeksi olisi tullut vaikkapa Musiikkia Pajalasta.

MM-jäälle pudonnut kännykkä ja muita tapauksia

Elämässä on muutakin kuin Trumpia, Gazaa, Ukrainaa ja valtionvelkaa. Tässä on poimintoja vuodelta 2025.

Vuoden viisauden laukaisi Kare Willberg perhejuhliensa edellä: "Meillä on yo-juhlat eikä asuntonäyttely." Miettimisen arvoinen on tämänkin isän lausahdus: "Tytär lopetti ADHD-lääkkeen. Se sanoi, että lääke tekee flegmaattiseksi."

Yläkoululaisten opetuksesta vastanneet aikuiset aiheuttivat käytöksellään skandaalin. He pakottivat kahdeksasluokkalaiset pojat seuraamaan balettiesitystä. Oppilaat tekivät selväksi, että tällainen virhe ei saa toistua.

Alkoholin petiinkuljetuksesta on väitelty koko vuosi. Ehkä valtionvelka lyhenee myös sillä Varkauden sairaalan säästökeinolla, että automaatin kuuma teevesi on alkanut maksaa kymmenen senttiä kupilta.

Kaikkien kuluneen vuoden aikana syntyneiden lehmien nimi on alkanut A-kirjaimella. Intiassa on ehkä eri systeemi. Siellä on 350 miljoonaa lehmää.

Arsenalin ja Englannin maajoukkueen keskikenttäpelaaja Declan Rice lahjoitti 14 miljoonaa dollaria kodittomien lapsiperheiden asuntoihin.

Ihminen on katoavainen, mutta Jumala on säilyväinen.

Jääkiekon naisten MM-kisoissa Yhdysvaltain hyökkääjän Caroline Harveyn varusteista putosi jäälle puhelin kesken pelin.

Kaikkien vuonna 2025 syntyneiden lehmien nimet ovat A-alkuisia. 

Hyvät asiat tulevat vain, jos ajoitus on kohdallaan

Hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan ihmisen musiikkimaun kannalta aivan tietyt nuoruusvuodet ovat ratkaisevan tärkeitä. Miehillä merkityksellisin musiikki ajoittuu keskimäärin 16 vuoden ikään, kun taas naisilla huippukohta on hieman myöhemmin, noin 22 vuoden iässä. 

Monilla asioilla on herkkyysvaiheensa. Niihin on osuttava juuri tietyssä iässä. Siitä kai johtuu, että Mika Waltari on mennyt minulta jotenkin ohi, vaikka hänen kirjojensa teemojen pitäisi kiinnostaa minua.

Ei auttanut, että opiskeluvuosieni talviosoite oli Tunturikatu 14. Mika Waltari asui minua vinottain vastapäätä. Ikkunastani oli esteetön näkymä hänen ikkunaansa, ja niinpä aina iltaisin maate mennessäni katsoin, vieläkö hänellä paloivat valot.

Kertaakaan hän ei tullut kadulla vastaan, ja niin syntyi idea soittaa ovikelloa ja tehdä tuttavuutta hänen kanssaan. 

Niihin aikoihin porraskäytäviin pääsi ilman ovikoodeja. Kykenin Waltarin ovelle, mutta siinä rohkeus loppui. Olen varma, että Waltari olisi ottanut minut suopeasti vastaan, mutten vain kyennyt.

Sinuhe jäi aikanaan lukematta. Kun tartuin siihen kaksikymmentä vuotta myöhemmin, se ei enää innostanut, koska herkkyysikä oli mennyt. Se tuntui vain laajennetulta Vanhan testamentin Saarnaajan kirjalta. Se oli kelvollinen romaani, ei sen enempää.

Tämä olisi pitänyt lukea nuorempana. 

Kirjallinen varkaus vai luvaton käyttöönotto?

Kuudentoista ikäisenä luin Richard Brautiganin kirjan Taimenen kalastus Amerikassa, jolla ei ollut mitään tekemistä kalastamisen kanssa. En ymmärtänyt kirjasta mitään, ja tuskin ymmärtäisin nykyäänkään.

Brautigan on pulpahtanut esiin, kun kirjailija Harri István Mäki on julkaissut Brautiganin tekstiä omanaan.  Olen tapauksesta niin hämmentynyt, että minun on viisainta olla paheksumatta sitä. En vain ymmärrä.

Tulee mieleen Pentti Saarikosken epäonnistunut romaani Ovat muistojemme lehdet kuolleet. Neljännes siitä on hänen isältään nyysittyä Aunuksen sotaretken päiväkirjaa. 

Tämän varkauden mutkikkuutta selventänee Jorge Luis Borgesin novelli Mies joka kirjoitti ”Quijoten”.  Borgesin kuvaama kirjailija halusi kirjoittaa sanasta sanaan Cervantesin Don Quijotea vastaavan romaanin. Molempien teosten tekstit olivat sanasta sanaan samoja, mutta niiden tyyli ja sisältö poikkesivat toisistaan, koska ne ilmestyivät eri aikakausina. Tavallaan ne olivat eri kirjat, koska niitä luettiin eri tavoin.

Borgesin novelli tukee sitä näkemystä, että Saarikosken romaanin päiväkirjajakso on vain näennäisesti kirjallinen varkaus. Esimerkiksi  sopii lause: "Valloituksen jälkeen pidettiin pieni juhlahetki rukouksineen." Pentti Saarikosken romaanissa näiden sanojen mielleyhtymät ovat toisenlaisia kuin isä-Saarikosken sotapäiväkirjassa. Isä kirjoittaa sanat vakavissaan, mutta pojan romaanissa ne ovat ironinen hyökkäys koti, uskonto ja isänmaa -ajattelua vastaan. Niinpä on oikeampaa puhua tekstin luvattomasta käyttöönotosta kuin kirjallisesta varkaudesta.

Tämä tekstini tässä on vain Brautiganista syntynyt mielleyhtymä, ei kannanotto Mäen tapaukseen. Minähän olen vain ymmälläni.