Tuttuni, tulevan professorin tuleva vaimo oli nuoruudessaan digannut Marc Bolanin T. Rexiä. Myös David Bowie oli ollut kova. Huoneet oli tapetoitu idolien kuvilla. Levyt sai kinutuksi vanhemmilta, mutta jonkinlaiseksi nuoruuden traumaksi jäi se, että isä ja äiti eivät päästäneet 14-vuotiasta tytärtään Helsinkiin Bowien keikalle.
Sikäli kuin olen ymmärtänyt, tuleva mies ei ollut aivan Bolanin eikä Bowien tasoinen rocktähti. Hän oli kuitenkin hieman sinne päin. Hänellä oli pitkät hiukset ja hän osasi soittaa bassoa.
Kun katselee nykyistä professoria, ensimmäisenä ei tule Marc Bolan. Professoripiireissä hankitaan menestystä toisenlaisilla ansioilla.
Niin menee ihmisen elämä. Kun mies hankkii vaimoa itselleen, niistä taidoista ei ole apua professorinvirkoja jaettaessa. Ehkä tämä selittää sen, miksi isät eivät aina ole tyytyväisiä poikansa arvostuksiin. Vanhan miehen pätevyydellä ei pärjätä siinä todellisuudessa, jossa poika elää juuri nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti