Kuulin ensimmäisen kerran Eppu Normaalia vanhan kaverini luona. Kappale olisi voinut olla toinen alkuajan teos Rääväsuita ei halua Suomeen. Se oli kuitenkin astetta vähemmän räävitön eli Poliisi pamputtaa taas.
Sanoin kappaleesta heti jotain kielteistä, mutta parissa viikossa muutin kantani ja minusta tuli punkmusiikin ystävä. Se oli tärkeää taustaääntä tärkeälle elämänvaiheelle, jolloin tulin Dostojevskiin.
Eppu Normaali ei koskaan ollut minulle Tuomari Nurmion veroinen, mutta bändien mitalisijoista se on aina kisannut. Alkuaan Pelle Miljoona taisi olla Eppuja tärkeämpi, mutta ajan myötä he nousivat Pellen edelle. He eivät juuttuneet punkiin eivätkä tehneet itsestään liian tärkeitä. He osasivat nauraa itselleen ja vähitellen oppivat myös soittamaan.
Eppu Normaalin salaisuus on myös elämänasenteessa, jonka Martti Syrjä ilmaisi Roskilden rockfestivaaleilla: "In Finland we call this reilu meininki."
Vihdoin Eppu Normaali on päättänyt vetäytyä lavoilta. Se ei hajoa, se vain lakkaa esiintymästä. Tässä on tyyliä.
Kun Martti Syrjä lauloi tuoretta kappalettaan Poliisi pamputtaa taas, kukaan ei olisi arvannut, että jonain päivänä tasavallan presidentti ilmoittaa Eput suosikkibändikseen. Nuoriso yllättää, kunhan sille vain annetaan aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti