Nopea neuvo lohduttajalle, älä ole liian nopea!
Kun ihminen menettää traagisesti läheisensä, monet ympärillä ovat mykkinä osaamatta lohduttaa. Tämä on turhaa alamittaisuuden tunnetta. Päinvastoin ei pidäkään syöksyä liian nopeasti lausumaan lohdutuksen sanoja. Sen sijaan voi halata ja katsoa lämpimästi, tai voi sanoa jonkin lyhyen myötätunnon sanan.
Ensimmäisestä shokista ja avohaavasta on pitkä matka jopa murheeseen, ja vasta kuukausien murehtimisen jälkeen on lohdun aika. Se on surujen arpeutumista.
Siksi mustimpaan yöhön joutuneelle ihmiselle ei pidä tarjota liian kirkasta valoa. Se vain häikäisee ja saa kääntämään katseensa pois. Enintään voi viitata kajastavaan aamutaivaaseen, ja jollekulle sekin voi olla liian kirkas.
Kun toinen auto tulee maantiellä vastaan pitkät päällä, ajattelen toisinaan, että siinä on taas niin kuin liian innokas lohduttelija. Minä en näe hänen valovoimansa alla mitään.
Ja kun Jumalasta puhutaan, on puhuttava hiljaa.
1 kommentti:
Hyvin sanoitettu
Lähetä kommentti