tiistai 25. helmikuuta 2014

Onko Jumala kerrostalon kokoinen?

On kiinnostavaa seurata eduskunnan keskusteluja, kun ollaan poliitikkojen erityisosaamisen ulkopuolella, kuten avioliitossa tai koulun opetussuunnitelmassa. Vaikutelmani on, että tämä keskustelu on hieman tasokkaampaa kuin työpaikkojen kahvipöydissä, mutta vain hieman.

Erityisen ongelmallisia ovat uskontokeskustelut. Tuskin kenellekään on ymmärrystä siihen, mistä uskonnollisessa kielessä on kyse.

Jotain auttaisi se, että keskustelijat miettisivät esimerkiksi konkreettisen ja abstraktin ajattelun eroa. Ihmislapsen kehityksessä konkreettisesta siirrytään abstraktiin jossain 12 vuoden iässä. Valitettavasti monien uskonnollinen ajattelu jää kymmenvuotiaan tasolle. Ei ymmärretä, että kertomus maailman luomisesta seitsemästä päivästä ei ole lainkaan aikamääre, aivan niin kuin jonkin olion kutsuminen tuhatjalkaiseksi ei ole yritys kertoa, kuinka monta jalkaa sillä on.

Jos abstraktin ajatteluvaiheen saavuttanut ihminen pysyy uskonnollisessa ajattelussaan lapsen tasolla, tuloksena voi olla vain sekasotkuja.

Vastaavasti lapselle ei pidä tarjota aikuisen vastauksia, niin kuin luulevat ne, joiden mukaan alakoulun uskonnon opetus voisi olla jotain vertailevaa uskontotiedettä. Sille opetukselle on aikansa, mutta vasta sitten, ihminen on irtaantunut konkreettisen ajattelun vaiheesta ja saavuttanut aikuismaisen ymmärryksen tai edes jotain siitä.

Viimeisimmässä rippikoulussa olen kysellyt nuorilta, mitä he vastaisivat viisivuotiaan kysymykseen: "Kuinka suuri Jumala on? Onko hän kerrostalon kokoinen?"

Sain tällaisia, varsin aikuismaisia vastauksia:
"Kun tulet vanhemmaksi, voit ymmärtää tämän."
"Sitä on vaikea sanoa."
"Jokainen voi kuvitella Jumalan sen kokoiseksi kuin haluaa."

Nämä ovat sinänsä kelpoja vastauksia, mutta niissä kaikissa on se vika, että ne eivät vastaa varsinaiseen kysymykseen. Lapsi ei kysynyt, missä iässä hän voi ymmärtää vastaukseen. Hän ei halunnut tietoa kysymyksensä vaikeustasosta, eikä hän kaivannut arviota siitä, kuinka laajoja ovat hänen kuvittelemisen vapautensa. Hän kysyi yksinkertaisesti Jumalan kokoa, esimerkiksi kerrostaloon verrattuna.

Muistan oman vastaukseni. En väitä sitä mallivastaukseksi, mutta mielestäni se ei ollut huonokaan: "Jumala on kerrostalon kokoinen ja vähän isompikin."

Ei kommentteja: