Isä pyysi pientä poikaansa hyppäämään pöydältä alas ja otti sitten kiinni. Tätä tapahtui monta kertaa, mutta sitten isä ei ottanutkaan kiinni. Poika putosi ja löi polvensa itkuksi saakka. Tuli opetus että kehenkään ei pidä tässä maailmassa luottaa. Minua puistatti.
Siinä automatkalla vaihdoin äkkiä kanavaa ja aloin etsiä iloista musiikkia. Ehkä löysin reipasta pelimannisoittoa tai muuta.
Tai sitten olen muistellut sitä kotimaasta kuulemani tarinaa, joka on tullut vastaan aivan livenä: Ensin isä valitti tytärtään ja sanoi, ettei tähän voi luottaa. Samalla hän paljasti, että tuttavansa, ATK-alan ammattilaisen, tarjoamilla keinoilla hän pääsi tyttärensä sähköpostiin käsiksi. Hän kävi siellä kurkkimassa.
Luottamus on ilmapiiri. Se on yhteisesti jaettu tahto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti