Kiinan kulttuurissa on epäilemättä paljon aineksia, jotka ansaitsevat kunnioituksen ja jotka ansaitsevat tulla seuratuiksi. Suosikkejani on se kiinalainen ajatus, että kupin tärkein osa on sen tyhjä tila - sinnehän juoma sijoitetaan.
Samalla on joukko kummallisia asioita, joita on meikäläisestä näkökulmasta vaikea hyväksyä. Esimerkiksi lapsuuden tiukka säätely ei mahdu suomalaiseen ajattelutapaan.
Helsingin Sanomien Pekingin kirjeenvaihtaja Katriina Pajari kertoi kokemuksia siitä, millaista on, kun oma lapsi käy Pekingissä esikoulua. Lapsi sai syyskauden jälkeen todistuksen, jossa oli arvioita yksitoista sivua ja arvosteltuja asioita satakunta.
Ymmärrettävästi todistuksessa oli kerrottu, miten lapsi oli menestynyt matematiikassa, englannissa, kiinan kielessä ja taideaineissa. Näiden lisäksi lasta oli arvioitu oppituntien istuma-asennosta (erinomainen) yhdellä jalalla seisomisesta (hyvä) ja kiinalaisten kansansatujen muistamisesta (vaati lisäharjoittelua). Oli kerrottu, että hyppynarulla hyppimistä ja koripallon pomputtelua piti harjoitella. Niitä taitoja testataan, kun lapset aloittavat ensimmäisen luokan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti