Erään nuoren äiti soitteli ja kertoi, että hänen poikansa oli vaikea ehtiä aamulla kouluun. Vähän väliä oli pysähdyttävä rukoilemaan. Ensimmäiset rukoukset olivat heti vuoteessa, kun äiti oli käynyt nykimässä hereille. Seuraavaksi piti rukoilla vessassa, ja kesken aamupalan syömistä oli pidettävä monta taukoa käsien ristimisen vuoksi.
Oireet kuultuani oli helppo antaa vastaus. Sanoin, että kyseessä ei ollut hengellinen ongelma eikä mikään sellainen vaiva, jossa olisin asiantuntija. Jos tapausta alettaisiin ratkoa hengellisesti, parhaimmillaan päästäisiin siihen, että oireet vaihtuisivat toisiin oireisiin, kuten neuroottiseen käsien pesemiseen. Poika pitäisi ohjata pikimmiten lääkäriin. Mielensairaus ei muutu uskoksi, vaikka kuinka hoetaan uskonnollisia sanoja, kuten Jumalaa tai Jeesusta.
Vielä sanoin äidille, että hänen poikansa kannattaisi pysytellä uskosta hieman erossa. Näytti siltä, että uskonnollinen pohdinta ei tekisi hänen persoonallisuudelleen hyvää. Useimmille ihmisille suosittelen uskon kohtuukäyttöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti