Passiivinen eutanasia ei ole ongelma

.
Passiivinen eutanasia ei ole kristillisen uskon kannalta iso ongelma. Vaikeasti haavoittuneet sotilaat ovat kautta historian suostuneet jäämään muista joukoista jälkeen, ja arktisten kansojen vanhat ja väsyneet ovat vetäytyneet jäätikölle kuolemaan.

Passiivisessa eutanasiassa päätösvalta jää joka tapauksessa Jumalalle. Ihminen on menettänyt kaiken toivonsa eikä enää usko pelastumiseen, mutta viimeisen ratkaisun tekee siinä kuitenkin Jumala, kaiken elämän ylläpitäjä.

Aktiivinen eutanasia sulkee pois ihmeen ja se kieltää Jumalan mahdollisuudet. Siinä mielessä se on epäuskon teko.
.

Eutanasia voi tulla halvaksi

.
Olen ottanut omassa perheessäni kantaa eutanasiaan. Isäni sairasti neljäkymmentä vuotta MS:ää. Kolmesti tai neljästi hän oli niin huonossa kunnossa, että hänen selviytymisensä elämän puolelle oli meille omaisille suuri yllätys.

Mieleeni on jäänyt kaksi tapausta, jolloin kokematon nuori lääkäri rupesi puhumaan "hoidon kokonaisjärjestelyistä". Me omaiset emme suostuneet hänen tarjoamaansa kuolinapuun, vaan sanoimme: "Ei muuta kuin pumppaatte antibioottia suoneen."

Emme me omaisetkaan varsinaisesti uskoneet hänen selviytymiseensä, mutta meillä oli aiempia kokemuksia hänen merkillisistä selviytymisistään, ja siksi emme halunneet luovuttaa.

Ja niin vain isä tuli takaisin, vietti joulua kotona, luki sanomalehtiä ja seurasi uutisia. Se oli niukkaa elämää, mutta siinä oli arvokkaan elämän piirteitä paljon.

Olihan tästä kaikesta se yhteiskunnallinen haitta, että yhtä vuodepaikkaa ei saatu tyhjäksi. Se oli kieltämättä Järvenpään kaupungille sen vuoksi kallis ratkaisu.
.

Ei terveenä tiedä mitä sairaana ajattelee

.
Eutanasiakeskustelu jatkuu kiivaana.

Tätä keskustelua tapaavat käydä ennen muuta terveet ihmiset aika teoreettiselta pohjalta. Kun ihminen on vihdoin kuoleman rajalla, hänen käsityksensä muuttuvat siitä, mitä hän ajatteli terveenä. Vakavasti sairas voi arvostaa sellaistakin elämää, joka terveen näkökulmasta ei ole minkään arvoista.

Sen vuoksi hyvinä päivinä kirjoitetulla hoitotestamentilla ei ole ratkaisevaa arvoa.

Tästä todistaa erään tuntemani ALS‑tautiin kuolleen miehen aikuinen poika. Sairauden alkuvaiheissa hänen isänsä oli ollut ehdottomasti sitä mieltä, että mihinkään hengityslaitteeseen häntä ei laitettaisi. Kun sairaus lopulta eteni siihen vaiheeseen, että hengityslaitteeseen joutuminen oli todennäköistä, isä ei ollutkaan varma alkuperäisen kantansa pitävyydestä.

Lopullista päätöstä hän ei koskaan tehnyt. Kuolema ehti ensin.
.

Moittiminen ei ehkä kannata

-

Älä sinä vanheneva ihminen moiti nuoria. Jonain päivän heidän vallassaan on se, vaihdetaanko sinulle vaipat.

-

Alkuperäistä ei voi kieltää

Joskus olen miettinyt, että Juurikasvu olisi hyvä punkbändin nimi.

Kuva hiusten juurikasvusta ei muutenkaan jätä minua rauhaan. Se on elävä todiste siitä, että millään värjäämisellä ihminen ei voi kokonaan hävittää sitä, mikä on alkuperäistä.

Aito ja ensisijainen kasvaa esiin kuin kevään ensimmäinen ruoho.

En lupaa mitään

Tänään Aamulehden etusivulla kysyttiin, uskallanko luvata, että kuvittelen itseni toisen asemaan liikenteessä, otan toiset huomioon bussipysäkin kohdalla tai että annan ruuhkassa tilaa myös muille.

Yksiselitteinen vastaukseni on, että en uskalla luvata näitä enkä mitään muutakaan. Vain Jumala voi uskottavasti luvata, kun taas ihminen ei voi taata itseään edes sekunnin pituista aikaa.

Tätä olen koettanut kertoa vihkipareillekin: ei teiltä lupaamista kysyä, hiljaista ja nöyrää tahtomista vain.

Miten kotoisa tehdään?

Seurakuntamme julkisista tiloissa on kaksi erityisen kotoisaa. Tämä kotoisuus tulee siitä, että ne ovat kirjaimellisesti olleet joidenkuiden koteina. Toisessa on asunut vahtimestari ja toisessa pappi.

Kaikissa muissa tiloissa on jotain asiallisen etäännyttävää, joka saa ihmisen muistamaan, että siellä hänen on käyttäydyttävä tilan edellyttämällä tavalla. Kotonaan saa olla niin kuin on.

Teen ehdotuksen, joka tosin ei ikinä johda mihinkään: kun julkisia tiloja suunnitellaan, tuloksesta aina kysytään, voisiko siinä talossa asua, ottaisiko sen joku kodikseen.