sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Nykyrippikoululaiset ja Jumala

Ärhäköityneet ja aktivoituneet uusateistit ovat viime vuosina käyneet Jumalan vastaiseen taisteluun ja onnistuneet luomaan vaikutelman, että Jumala olisi ahtaalla. Jumalaa ei valita gallupeilla, joten häntä itseään ei voi loukata, mutta häneen uskovat ihmiset voivat tuntea olonsa ahtaaksi.

Silti en usko, että ainakaan muutaman vuoden perspektiivissä ihmisten uskoa tai epäuskoa voisi liikutella joillakin Dawkins-kirjoituksilla. Kyse on pikemminkin siitä, että julkisuudessa esillä olevat kirjat ja ajatukset tuovat perusteluita ihmisten jo valmiille elämäntunnoille. Jos ei halua uskoa, etsii perustelunsa Dawkinsilta. Jos taas haluaa uskoa, etsii perustelunsa joltakulta toiselta kirjoittajalta tai vaikkapa oman kotikirkkonsa jykeviltä pilareilta.

Käyty julkinen keskustelu ei näytä vaikuttaneen rippikoululaisiin ainakaan meidän seurakunnassamme, tässä Tampereen naapurissa.

Olen kolmenkymmenen vuoden ajan teettänyt rippikoululaisilla tehtävää, jossa he ovat kirjoittaneet nimettöminä aiheesta "Minun Jumalani". Tämä on tehty pian rippikoulun alussa, jolloin opetus ei vielä ole ehtinyt vaikuttaa heihin. Sääntönä on ollut, että kukaan ei ole jättänyt tyhjää paperia, mutta sen sijaan on voinut raapustaa tekstin: "En osaa kirjoittaa tästä aiheesta."

Jakauma on pysynyt suunnilleen samana vuodesta toiseen. Kahdenkymmenen viiden oppilaan ryhmässä yksi tai enintään kaksi nuorta ei usko Jumalaan. Noin viisi sanoo, ettei osaa kirjoittaa aiheesta. Tämän jälkimmäisen ryhmä vaihtelee kooltaan eniten.

Kolme tai neljä on vielä lapsen maailmassa ja luonnostelee joulupukin taivaallisen version, joka istuskelee valkopartaisena vanhuksena pilvien päälle. Tämä ryhmä on kenties hieman pienentynyt.

Kaikki muut kirjoittavat varsin perinteisiä kristillisiä lauseita. Alla olevat poiminnat ovat tämän vuoden rippikoululaisiltani. Valitsemani lauseet eivät välttämättä ole kirjoitelmien keskeisimpiä. Olen pikemminkin tavoitellut monipuolista kokoelmaa.

Minun Jumalani auttaa ja neuvoo kun on tarve.
On vain yksi Jumala, ei ole omaa Jumalaa.
Jumala on ihmisten turva ja tuki.
Minun Jumalani auttaa ja rohkaisee.
Minun Jumalani on minun herra ja pyhä isä.
En osaa kirjoittaa tästä paljon muuta kuin että minun kaltaiseni tai minua lähellä oleva henkilö.
Minun Jumalani on se, joka on Raamatussa.
Jumala on minulle taivaan kaikkivaltias.
Jumala on tyyppi jonka kuvitellaan olevan taivaassa.
Minun Jumalani herättää paljon miettimistä ja ajatuksia, mutten osaa kuvailla niitä sanoin.
Kunnioitus ja usko.
Minun jumalani on taivaassa pilvien yläpuolella. Siellä se katselee minua ja elämääni ja suojelee minua.
Minun Jumalani vastaa rukouksiin. Hän rakastaa ja pitää minusta huolta.
Minun jumalani vois olla sellanen, joka suojelisi minua kaikelta pahalta.
Minun Jumalani kannustaa.
Minun Jumalani on luonut maan.
Minun Jumalani tukee ja auttaa hetkellä kuin hetkellä.
Minun Jumalani on maan luoja.
Jos pelottaa, saatan rukoilla, mutten kovin usein.
Jollekin se voi olla todella tärkeä asia.
Minun jumalani vois olla sellanen,joka suojelisi minua kaikelta pahalta.
Minun Jumalani vastaa rukouksiin. Hän rakastaa ja pitää minusta huolta.
Minun jumalani on taivaassa pilvien yläpuolella. Siellä se katselee minua ja elämääni ja suojelee minua.
Taivaan isä loi maailman
En usko Jumalaan, jolloin minulla ei ole jumalaa
Minun Jumalani vastaa rukouksiin.
Jumala auttaa jos pyytää apua.
Minun Jumalani on ystävällinen
Jumalani on anteeksiantava
Minun Jumalani kuuntelee juuri silloin kun minä puhun.
En usko Jumalaan
Minun Jumalani suojelee
Jumala ohjaa elämässä eteenpäin
Minun Jumalani auttaa ja ymmärtää ihmisiä.
Minun Jumalalla on parta
Kukaan ei tiedä, miltä minun Jumalani näyttää
Minun Jumalani huolehtii ihmisistä.
Minun Jumalani vastaa avunpyyntöihin
Jumala auttaa ihmisiä heidän ongelmissaan
Jumala on taivaassa pilven päällä
Minun Jumalani  on turva
Minun Jumalani on taivaan isä, joka loi maan.
Vaikka en näe häntä, tiedän että hän on siellä.
Minun Jumalani on lempeä.
Minun Jumalani katsoo ja kuuntelee ihmisiä.
Minun Jumalani on myös muiden Jumala.
Minun Jumalani asuu taivaassa ja valvoo tekemisiäni sieltä.
Joskus on kiva ajatella, että Jumala on olemassa.
Yritän uskoa Jumalaan ainakin vähän.
Minun Jumalani kuuntelee ja auttaa.
Minun Jumalani asuu taivaassa.
Minun Jumalani antaa anteeksi.
Minun Jumalani on suopea, anteeksiantava ja laupea.
Minun Jumalani on armollinen.
Minun Jumalani ei käännä selkäänsä minulle.
Minun Jumalani  suojelee minua.
En tiedä Jumalastani kuin pienen osan, mutta tuntuu kuin aina olisimme tunteneet toisemme ja olleet toisillemme tärkeitä.
Minun Jumalani antaa minulle ruokaa ja kodin.


Kaksitoista oli valinnut sen vaihtoehdon, ettei osaa kirjoittaa aiheesta.

7 kommenttia:

Terhi Paananen kirjoitti...

Hienoa, että jaoit rippikoululaisten ajatuksia. Kovin perinteiseltä tuo näyttää ja siltä, että Dawkins tai homokeskustelu ei ole oikeastaan vaikuttanut jumalakäsityksiin.

Anonyymi kirjoitti...

Valikoitunut otos... Onko niin, että kirkkoonkuulumisprosentti ei ole pientynyt Pirkkalassa?

Arto Köykkä kirjoitti...

Otsikossa olen ilmaissut, että kyse on nimenomaan rippikoululaisten käsityksistä, ei koko nuorison. Kun kaikista rippikolululaisista on mukana yli kolmannes, otos on päinvastoin erittäin edustava.

Rippikoululaisten suhteellinen osuus koko ikäluokasta vaihtelee jostain selittämättömästä syystä vuosittain. Se on kuitenkin pysynyt meillä varsin vakiona. Esimerkiksi vuonna 2012 rippikoulun käy koko kunnan ikäluokasta täsmälleen yhtä suuri osuus kuin vuonna 1992. Tämäkin tosiasia tukee sitä, että paikallisella tasolla voidaan tehdä asiasta täysin päteviä johtopäätöksiä.

Periaatteessa valtakunnallinen trendi voi olla toisenlainen. Siihen tämä teksti ei kuitenkaan ota kantaa.

Anonyymi kirjoitti...

Jos mietittään sitä, onko kristinusko ahtaalla, muutama vuosi sinne tänne tai yksi ikäluokka yhdessä kunnassa ei tietenkään merkitse mitään.

Joka tapauksessa totuus on, että Euroopan protestanttisissa maissa on tällä hetkellä käynnissä aatehistoriallsesti äärimmäisen nopea maallistumiskehitys.

Arto Köykkä kirjoitti...

Vierastan sitä, että blogikirjoitusten alla ryhdytään puhumaan aivan muista asioista kuin siitä, mihin alkuperäinen kirjoitus liittyy. Eurooppalaisista kirkoista ja niiden tulevaisuudesta voimme tietysti vaihtaa ajatuksia, mutta se on viisainta tehdä jonkin muun otsikon alla.

Tämä tekstini rajoittuu vain sen pohtimiseen, näkyykö tuore julkinen keskustelu rippikoululaisten asenteissa, ja tässäkin aiheessa näkökulmani on tällä kertaa korostetun paikallinen.

Sen suurempia johtopäätöksiä tästä tekstistä ei pidä tehdä. Kun kirjoitan eurooppalaisella tasolla, valitsen toisenlaiset argumentit.

Anonyymi kirjoitti...

Blogi-kirjoituksesi jakautui tämän lukijan silmissä kahteeen osaan: alun hyvin yleiseen pohdintaan kristinuskon mahdollisesta uhanalaisuudesta ("Jumala olisi ahtaalla", Dawkins) ja lopun rippikoulukirjoituksiin.

Ei ollut selvää, näetkö osat erillisinä vai argumentoitko jotain.
Jos olettaa, että kirjoituksen molemmat osat ovat tiukasti nivuotuneet syntyy korni vaikutelma, että kirjoittaja yrittää osoittaa jotain suurista virroista Pirkkalan seurakunnan rippikoululaisten kautta.

Jälkimmäinen kommettini koski kirjoituksen alkua, enkä ymmärrä kuinka poikkesin sen aiheesta
Mahdollisen väärinkäsityksen estämiseksi sinun olisi tullut olla alkuosassa täsmällisempi.

Arto Köykkä kirjoitti...

Arvoisa anonyymi. Kanssasi keskusteleminen on vaikeaa. Huutelet nimettömyyden naamarisi takaa. Sihtisi on kapea. Haluat pikemminkin todistaa olevasi oikeassa kuin avoimesti vaihtaa ajatuksia.

Omaan jyrkkään totuuteensa uskovaa porukkaa on uusateisteissa (joihin mahdollisesti kuulut tai et kuulu) paljon. Se on nurin käännettyä fundamentalismia.

Päätän keskustelun tällä erää tähän. Halutessasi voit sanoa viimeisen sanan.