En ole ollut yli kolmeen vuoteen tekemisissä viidentoista ikäisten nuorten kanssa, ja omat koulumuistoni ovat syvältä 1900-luvulta. En olekaan osallistunut koulujen kännykkäkeskusteluihin. Puhukoot ne, jotka asiasta jotain tietävät.
Silmiini osui kuitenkin aiheesta tehty tutkimus, jota rohkenen selostaa.
Valmistumisvaiheessa olevien opiskelijoiden testiryhmä jaettiin kolmeen osaan. Ensimmäiset jättivät puhelimensa aulaan, toiset panivat ne taskuunsa tai laukkuunsa ja kolmannet pöydälleen soitto-ominaisuudet ja värinä suljettuina näyttö alaspäin.
Tavanomaisen tarkkaavaisuus- ja älykkyystestin voittajia olivat puhelimensa aulaan jättäneet ja häviäjiä ne, joiden puhelin oli omistajansa vierellä. Tulos osoitti, että jo puhelimen näkyvillä olo häiritsee keskittymistä. Saman kokeen uudessa versiossa ilmeni, että puhelimen virran sammuttaminen ei muuttanut testituloksia.
Erityisen kohtalokkaita ovat aikuisten kännykkätavat. Yhdysvaltain liikenteessä tekstailevat autoilijat tappavat noin kahdeksan ihmistä joka päivä.
Lähteenäni on Gerd Gigerenzerin kirja Miten säilyttää äly älymaailmassa. Gigerenzer on Max Planck -instituutin sopeutumiskäyttäytymisen ja kognition keskuksen emeritusjohtaja. Kirja on tärkein tekoälyä ja algoritmeja käsittelevä teos, mitä eteeni on sattunut. Sen lukemiseen riittää lukio-opintoihin kykenevä ymmärrys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti