Aattoaterialla muistelin katunäkymää, johon osuin viikkoa ennen joulupäivää. Tamperelainen maisemakuva törkkäsi sen verran näköhermoon, että olen jäänyt ajattelemaan sitä ja kapinoimaan.
Ruokakassijono ylsi Aleksanterinkirkolta 300 metrin päähän melkein Pyynikintorille saakka. Kun olin syksyllä osunut samaan jonoon, se oli ollut puolta lyhyempi.
On pakko kysyä, kuinka pitkäksi jonojen tarvitsee kasvaa, että puutteen korjaamiseksi tehdään muutakin kuin jaetaan ruokakasseja. Pitkässä jonossa seisominen käy kirjaimellisesti työstä, muttei se ole sellaista työtä, jota itsekunnioituksensa säilyttävän ihmisen kuuluu tehdä. Pakkasta oli siinä joulun edellä onneksi vain muutamia asteita, mutta kylmäkin voi tulla, ellei ole riittävän lämmintä yllä.
Ohi kulkiessa hävettää. Tämmöisen maailman olemme tehneet. Tällaista järjestelmää suostumme pitämään yllä.
Jo nyt jonon häntä on vaarallisen lähellä Pispalaa. Sieltä kotoisin oleva Lauri Viita kirjoitti aikanaan: "Lama on aina läsnä, mutta siitä puhutaan vasta sitten, kun se kurkottaa keskiluokkaan."
Voisiko vaikka Kaurismäki tai joku hänen kaltaisensa tehdä elokuvan ruokakassiväestä? Voisin auttaa käsikirjoituksessa tarjoamalla siihen joukkokohtauksen ideaa. Ensin Alma Pöysti lukisi kirkon rappusilta kertomuksen siitä, kuinka kahdella kulkijalla ei ollut sijaa ruokapöydässä. Sitten jonottajat laulaisivat yhtenä kuorona vanhaa Live Aid -klassikkoa: "Maksamme velkaa / maksamme valtionvelkaa / maksamme velkaa..."
3 kommenttia:
Ei taida valtio, eikä kunta paljon avustaa näitä yksityisiä järjestöjä yms. Ei kuulu toimenkuvaan!!!
Taisi tuo Juicen 'Maksamme velkaa' liittyä velkaan, jota länsimailla katsotaan olevan kehitysmaille. Okei, siinä saattaa jotain perääkin, laajemmassa mielessä. Itse en entisen Ruotsin ja sittemmin Venäjän siirtomaan asukkaana koe, että meillä olisi mitään erityistä velkaa asiassa, vaan että ne velalliset ovat kyllä ihan muualla. Varsinkaan en katso olevani mitään velkaa kenellekään esimerkiksi tyrityistä Fortum/Uniper kaupoista, EU -elvytyspaketeista tai vaikkapa matujen holtittomasta hyysäämisestä. Maksumieheksihän sitä kuitenkin joutuu, jos ei muuten niin korotettujen verojen muodossa. Itse maksan kaikesta viimeisen hinnan ilman minkäänlaisia tukia - ja ajattelen, että hinta on halpa, jos minun ei tarvitse sen maksamalla olla missään tekemisissä niiden kanssa.
Olavi Koskela. En näemmä ole osannut kirjoittaa niin, että ajatukseni olisi selvinnyt eikä olisi vienyt väärille jäljille. Koeta miettiä uudelleen siitä näkökulmasta, ketkä tekstissäni laulavat: "JONOTTAJAT laulaisivat yhtenä kuorona vanhaa Live Aid -klassikkoa: 'Maksamme velkaa / maksamme valtionvelkaa / maksamme velkaa...'"
Lähetä kommentti