Olen paraikaa Lappeenrannan suunnalla käymässä, ja mieleeni tuli muisto Lappeenrannan keskustan kirkosta vuosien takaa.
Oli niitä marraskuun aamuja, jolloin pärjää ilman karvalakkia, mutta lätäköt ovat jäässä ja puut huurteisia.
Kirkonmenoissa ei vielä oltu saarnassa, kun kirkon pääovi liikahti saranoillaan. Pian alkoi tuntua, että käytävää pitkin käveli joku. Kun hän oli ohittanut penkkirivini, saatoin nähdä ulkoilmakaverin, joka kulki linttaan astutuissa kengissään. Parta oli ajamatta ja hiukset pesemättä, niin minä muistan.
Ristikirkon keskustassa, kahden käytävän risteyksessä hän kääntyi ja katsoi meihin, kirkkokansaan. Odotimme, mitä hän sanoisi, sillä asiaa hänellä tuntui olevan. Ehkä vahtimestarit jo virittelivät lähtötelineitään, mutta sitten ei tapahtunut mitään.
Sinä vain vaikenit ja menit sivuovesta ulos.
Olen varma, että tämän ilmeisemmin Kristus ei koskaan ilmesty minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti