Olen lukenut Eeva Kilveltä kaksi kirjaa, toinen on Se mitä ei koskaan sanota ja toinen on Talvisodan aika. Niiden pohjalta en lainkaan ihmettele, että hänet on joskus mainittu Nobelin kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana.
Arvostuksestani huolimatta en ole kuitenkaan Kilven kanssa kaikesta samaa mieltä - ja kenen kanssa olisinkaan?
Mielestäni seuraavat Kilven sanat todistavat melkeinpä ymmärtämättömyyttä, tai sitten ne pätevät vain tarkoin rajatussa maailmassa: "Minulla oli tunne, ja on yhä, / että jos jotakin ei voi tehdä omaperäisesti, / sitä ei kannata tehdä ensinkään. / Tavanomaisen takia ei todella kannata nähdä vaivaa."
Ehkä sanat ovat paikallaan kirjallisuudesta puhuttaessa, sillä voi kirjailijaa, joka luo vain latteuksia! Muuten elämä kuitenkin perustuu loppumattomaan määrään tavallisia tekoja.
Myllärin hyvää rutiinia on jauhaa leivän tekoaineet tavallisesta viljasta. Bussikuski ajaa vakiovuorolla matkustajat töihin ja kouluihin. Joukkueen muut yhdeksän vartioivat tiukasti heille määrättyjä pelaajia, jotta joku Lionel Messi voi kirmata vapaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti