Monesti lohdutellaan, että eräällä muulla on vielä huonompaa: Joku on juuri menettänyt nuorimman lapsensa... mutta jostain perheestä on kuollut kaksi lasta. Keittiössä oli tulipalo... mutta joltakulta paloi koko talo. Jalka katkesi... muttei sitä sentään amputoitu.
Ei sellaista tapausta olekaan, ettei jostain löytyisi vielä surkuteltavampi.
Bussipysäkillä palelevaa en kuitenkaan menisi lohduttamaan sillä, että Siperiassa on vielä kylmempää.
Kaikesta huolimatta kannattaa kuunnella toisenlaisia tarinoita ja hakea niistä uutta näkökulmaa.
Niin kuin sekin nainen, jonka kohdalla pysähdyin kysymään, millaista hänen elämänsä oli ollut tyttären kuoleman jälkeen. Hän kertoi, että miehellä oli ollut lievä infarkti ja poika oli työttömänä niin kuin hänen vaimonsakin. Uusi bussilinja kuitenkin sopii hänen kulkemisiinsa.
"Mutta joka päivä minä kiitän", hän sanoi, kääntyi ja meni äkisti pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti