Bolivian ja Perun rajalla melkein neljän kilometrin korkeudessa on Titicaca-niminen järvi. Sen rannalla on pieni kaupunki, jonka kirkon edustalla olen nähnyt katolisen papin kulkevan jeepin ympäri, pirskottelevan vettä auton päälle ja siunaavan sen käyttöä varten. Skandinaavisena luteranona hieman hämmästelin menoa, mutta toisaalta ymmärsin. Andien kylkiä luikertelevat vuoristotiet eivät ole liikenneturvallisuuden huippusuorituksia.
Jeeppi on merkillisintä mitä minä olen nähnyt siunattavan. Kenties olen ollut paikallakin, kun jokin uusi seurakunnallinen tila on saanut siunauksensa. Ymmärrän, että ehtoollisastiat siunataan ennen niin käyttöä.
Lisäksi olen kuullut, että on siunattu tehtaita ja liikekeskuksia. Hailuodon saaressa Oulun edustalla siunattiin metsästysseuran uusi lahtivaja.
Lontoossa siunattiin rahamaailmassa työskentelevien matkapuhelimia. He pitivät kännyköitään ylhäällä, kun kirkkoherra David Parrott luki siunauksen. Tapa oli "historiallinen ja juonsi juurensa aikaan, jolloin työväki toi käyttämänsä työkalut siunattaviksi ensimmäisenä maanantaina palattuaan joulunvietosta".
Nämä ovat esimerkkejä siunauksista, joiden äärellä joudun pataluterilaisena venyttämään omien käytäntöjeni rajoja, mutta menkööt minun puolestani, kunhan ei ruveta aseita siunailemaan.
Kevätkylvön siunaamiseen lähtisin mielelläni mukaan, enkä kieltäisi siunausta isommilta eläimiltäkään, mutta hyttyset jättäisin omilleen. Jokainen ihminen ansaitsee siunauksensa, vaikka olisi sitten joku Jammu Siltavuoren kaltainen. Jumala toimii rajattomasti, ihminen vetelee viivoja itsensä ja kaltaistensa välille.
1 kommentti:
Itseä hirvitti kun venäjän kirkon johtaja, patriarkka siunasi Venäjän Ukrainan toimet. Oma uskonnollisuus on jotain 10% luokkaa. eli jotain siitä hyväksyn. Mutta nämä on uskon asioita.
Lähetä kommentti