Saadaan vanhemmat pois tuosta istumasta

Hyvään lääkäriin pätee se, että hän ei välttämättä suostu siihen, mitä potilas katsoo tarvitsevansa. Periaate pätee moneen muuhunkin ammattiin.

Hyväksi ammattilaiseksi lasken sen takavuosina tutuksi tulleen terveyskeskuslääkärin, jonka ansiot olivat kieltämättä jossain muualla kuin nuhakuumeisten ihmisten lohduttelemisessa. Varsinaisen taudin parantamisen hän osasi.

Tulin hänen luokseen kaksivuotiaan kanssa. Hän nojaili partaansa ja kyynärvarteensa eikä katsonutkaan ovelle päin. Hän kuitenkin vastasi hyvään huomeneen, kun ensin sen sanoin. Sitten hän käski: "Istu tuohon!"

Selitin kaksivuotiaan vaivat, ja hän kuunteli. Hän sanoi, ettei paitaa tarvinnut riisua, koska hän kuuli hyvin paidankin läpi. Samalla hän mutisi jotain sellaista, että joka kolmas lapsen nuha kesti yli kaksi viikkoa.

Stetoskooppitutkimuksensa jälkeen hän sanoi, että oikealla puolella oli ilmeisesti keuhkokuume. Sain kuulla keuhkokuumeiden eri lajeista, ja jostain tyypistä hän sanoi, että se selviää vain verikokeilla, mutta tulosten saaminen kestää kymmenen päivää, ja siinä ajassa lapsi on jo muutenkin terve. Koska lapsessa ei ollut kuumetta, tauti oli välttämättä virusperäinen, eikä siihen ollut lääkkeitä.

"Kyllä tähän monet lääkärit jotain lääkettä määräävät, mutta ne ovat aivan turhia lääkityksiä sellaiset, koska viruksiin ei auta mikään. Lääkkeellä tietysti on jotain psykologista merkitystä, mutta koska kyseessä on lapsi, sitäkään ei voi tässä sanoa. Että näitä lääkkeitä annetaan niille huolestuneille vanhemmille. Että saadaan ne tuosta tuolista pois istumasta."

Hän neuvoi tulemaan uudestaan, jos jotain yllättävää ilmenisi. Mentiin pois, ja lapsi parani itsestään.

Nasaretilaisen niukka faktalaatikko

Villeimpien teorioiden mukaan Jeesus olisi ollut tähtientakainen avaruusolento. Arkisempien tarinoiden mukaan hän olisi saanut oppinsa Tiibetissä tai Egyptissä. Jossain ollaan tietävinään, että hän olisi matkustellut Välimeren maissa ja tavannut jopa Rooman keisarin. Mormonit opettavat hänen saarnanneen Amerikassa.

Olen lukenut siitäkin, että Jeesus olisi vallannut aseellisesti Jerusalemin temppelin ja yrittänyt luoda vapaan juutalaisen valtion. Dan Brownin Da Vinci -koodin pohjalta äkkivalaistuneet julistivat Jeesuksen ja Maria Magdaleenan avioliittoa. Joku niin sanottu tutkija on ollut tietävinään, että Jeesus erosi Mariasta ja avioitui Raamatussa mainitun Lydian kanssa.

Kaikesta tutkimusnäytöstä huolimatta on niitäkin, jotka epäilevät Jeesus Nasaretilaisen historiallisuutta. Heidän spekulaationsa muistuttavat tapaa, jolla kielletään saksalaisten toteuttama juutalaisten joukkotuho; ja onhan olemassa solipsismiksi kutsuttu filosofinen suuntaus, joka epäilee, että ulkomaailma on pelkkää ihmisen kuvitelmaa. – Ehkä juuri nyt luet sanomalehteä, joka ei ole oikeasti olemassa, vaan on vain oman tajuntasi kuvitelma.

Historiallinen totuus voi olla ikävä. Mitään ihmisen kirjoittamia tekstejä ei ole tutkittu tieteellisesti niin paljon kuin Uutta testamenttia ja varsinkin evankeliumeja.

Uusien, mullistavien löytöjen keksiminen vaatisi sitä, että jostain Lähi-idän hiekasta kaivautuisi esiin ennen tuntematon, riittävän varhainen kirjoitus. Niitä ei ole näkynyt, vaikka aika ajoin nostetaan sensaatiomaisesti esiin jokin epävirallinen evankeliumi, jonka uutisarvo tosin katoaa muutamassa viikossa. Niiden ongelmana on, että ne kaikki on kirjoitettu liian monta vuotta Jeesuksen kuoleman ja perinteisten evankeliumien jälkeen.

Tieteellisen tutkimuksen perusteella käsitys historiallisesta Jeesuksesta on varsin vakiintunut.

Hän syntyi muutama vuosi ennen ajanlaskun alkua jossain päin Galileaa, ja hänen uskonnollinen taustansa oli juutalaisuudessa. Hänen julkinen toimintansa kesti noin kolme vuotta, ja sen aikana hän kokosi ympärilleen joukon oppilaita, joita ei kuitenkaan voi tarkasti nimetä.

Hänellä oli parantajan maine, ja hän teki opetuksellaan vaikutuksen ihmisiin. Hänen ajatuksensa ovat suunnilleen sellaisia kuin kolmessa ensimmäisessä evankeliumissa on kerrottu. Hänet surmattiin ristiin naulitsemalla luultavimmin vuonna 30 jKr. Hänen oppilaansa olivat vakuuttuneita siitä, että hän ilmestyi elävänä seuraajilleen kuolemansa jälkeen.

Kirkko ei voi tietenkään jäädä uskossaan näin kapealle pohjalle, eivätkä niukat faktat ikinä tyydytä salaliittoteorioista viehättyneitä spekuloijia.

Julkaistu Aamulehdessä 15.4.2017

Poistettu Trump-tviitti

Tviittasin aamulla näin: ”Sanon tässä sen, minkä moni muukin kyllä tietää, eli sen, että vielä jossain Trump aloittaa sodan. Saas vain nähdä missä.”

Vasta tviittaamisen jälkeen avasin aamun uutiset. Niissä kerrottiin, että Trump oli pommittanut risteilyohjuksilla Syyriaa.

Oli pakko vetää tviitti pois. Sitä ei kehdannut enää pitää esillä, koska se vaikutti liian suurelta itsestäänselvyydeltä.

Suuressa kaupungissa suvaitsevaisuus voi olla helppoa

On syntynyt vaikutelma siitä, että isojen kaupunkien ihmiset olisivat suvaitsevaisempia kuin pienten kaupunkien ja syrjäseutujen ihmiset. Ainakin isoissa kaupungeissa tunnutaan uskovan tähän.

Olen alkanut epäillä, että tämä kaikki on näköharhaa, sillä mitä vähemmän on ihmisiä, sitä välttämättömämpää on tulla toimeen kaikenlaisten kanssa. Kun ennen elettiin sukulaisuussuhteiden määräämissä kyläyhteisöissä, läheisiään ei voinut valita. Heidän kanssaan oli vain tultava toimeen, paremmin tai huonommin. Jonkinlainen, alkeellinen suvaitsevaisuus ei ollut ihmisen itsensä valitsema asenne vaan välttämättömyys edes jonkinlaisen elämän mahdollistamiseksi.

Suuressa kaupungissa voi etsiytyä kaltaistensa luo ja kerätä ympärilleen samanmielisten joukon.

Siinä sitten kivasti tuntee hyväksyntää, kun paheksujat viettävät aikaa toisissa illanistujaisissa ja asuvat muita kaupunginosia.

Jumala ei ole kiekkotuloksia sotkeva despootti

Tampereen seurakunnat julkaisi paikallispelin edellä sekä Facebookissa että Twitterissä Ilveksen ja Tapparan logoilla varustetun päivityksen, jossa lainattiin Isä meidän -rukouksen sanoja: "Tapahtukoon sinun tahtosi niin jään päällä kuin taivaassa."

Päivitykselle on tullut kovasti tykkäyksiä, mutta minut on vallannut myötähäpeä. Hyvää tuossa on vain se, että seurakunta ei asetu kummankaan joukkueen puolelle.

Uskonnon sekoittaminen urheiluun ei ole yhtään viisaampaa kuin sen sekoittaminen politiikkaan. Voidaan tietysti lässyttää, että tuo jääkiekkoon liittyvä päivitys tai tviitti ei viittaa lopputulokseen, vaan rehtiin kilpailuun, loukkaantumisten välttämiseen ja hyvään tuomaritoimintaan; mutta kun rehellisyyden nimessä ei viittaa niihin vaan lopputulokseen. Jokainen ymmärryksellä varustettu lukija käsittää tämän.

Päivitys tekee Jumalasta despootin, joka ei salli ihmisille edes jääkiekko-ottelun verran vapautta, vaan sotkeutuu siihenkin mukaan.

Tässä kohdin sopii soveltaa perinteistä kuvaa isästä. Lastenhuoneen peleissä voittajaa ei pidä ratkaista isän tahdon mukaan, sillä viisas isä antaa lastensa leikkiä ja pelata vapaasti. Ainoastaan äärimmäisessä hädässä hän puuttuu peliin. Hätätilanne on vain silloin, kun pelin kiihkeys yltyy isomman sisaruksen väkivallaksi tai vanhempi huijaa nuorempaa. Muuten isä sallii, että pelissä käy niin kuin käy. Ei hän riistä lapsiltaan kamppailemisen iloa määräämällä tulokset omassa päässään.

Soisin kovasti, että kristityt ihmiset antaisivat rukoukselle elämässään sen aseman, mikä sille kuuluu, eivätkä käyttäisi sitä vippaskonstina, jolla pelastutaan vetelästi tehtyjen töiden huonoista seurauksista.

Lapset ja uskonnollinen puhe

Pikkuisen huvittaa nimenomaan uskontoasioissa tarve aina muistuttaa - lapsillekin - että ihmiset uskovat eri tavoin. Totta kai uskovat. Tämä pätee elämässä aivan mihin tahansa.

"Äiti, millaiset saappaat minä ottaisin."
"Ota vaikka nuo siniset, mutta muista että jotkut ihmiset käyttävät toisen värisiä saappaita."
"Äiti, saanko katsoa Pikku Kakkosta."
"Saat, mutta muista että ihmiset katsovat muitakin ohjelmia."

Pienelle lapselle on turha selittää sitäkin, että Raamattua ”ei ole tarkoitettu sanasta sanaan” otettavaksi. Sen ymmärtäminen vaatii abstraktin ajattelun vaihetta, ja siihen ihminen tulee vasta noin kahdentoista vuoden iässä.

Kirjallisuudellisuus ja muita töyhtöpäisiä sanoja

Olen saanut Saarikoski-väitöskirjani pakettiin, joten voin katsella taakse ja miettiä kahden vuoden matkastani myös sen oheistapahtumia.

Tohtoritutkintoon liittyy jonkin verran oman oppiaineen ulkopuolisia opintoja. Oli luonnollista, että liitin uskonnonfilosofiaan kirjallisuustiedettä.

Opinnoista olisi selvinnyt kirjatenteillä, mutta vaihtelun vuoksi päätin istua luennoilla. Niinpä kuuntelin Helsingin yliopistossa neljä luentosarjaa. Niistä kaksi piti yleisen kirjallisuustieteen professori Hannu K. Riikonen. Varsinkin hänen antiikin kirjallisuutta koskeneet luentonsa paikkasivat oleellisesti tietämykseni aukkoja ja tukivat omaa tutkimustani. Vaikutuksen teki myös Riikosen laaja yleissivistys, jota hän maustoi kuivalla, englantilaistyyppisellä huumorilla.

Sen sijaan muut kirjallisuustieteen luennot eivät vakuuttaneet. Niissä oli liian paljon näkökulmia, jotka eivät minun käsittääkseni lainkaan auta ymmärtämään kirjoja. Oli paljon töyhtöpäisiä sanoja, joiden olemassaololle en keksinyt muuta syytä kuin kirjallisuustieteilijöiden itsetunnon kohotus.

Hölmöimmäksi tunsin oloni silloin, kun kuuntelin neljännestunnin keskustelua, jossa pohdittiin, onko oikein sanoa "kirjallisuudellisuus" vai "kirjallisuuteus". Hävetti olla paikalla.