torstai 6. joulukuuta 2012

Ehkä muutamilla lotilla oli helpompaa

Olen muistellut nihkeyttä, jolla vuonna 1927 syntynyt, rintamalla käymätön isäni suhtautui kahta kolmea vuotta vanhempiin, sotapalveluksessa olleisiin miehiin.  Sodan jälkeen nämä  tukkivat nuorempiensa suun vetoamalla siihen, että vain sodassa olleet tiesivät asioista jotain.

Kuitenkaan nuo pojanklopit eivät välttämättä kelvanneet isojen miesten hommiin, vaan toimivat kevyissä tehtävissä, esimerkiksi esikuntalähetteinä. Keskenkasvuinen pikkuveli teki samaan aikaan kotona miesten hommia hevosella, joka ei kelvannut armeijaan.

Monesti isäni mutisi sotasankareiden puheille: "Sitä nyt ei tiedä, kuka tässä on eniten isänmaata puolustanut."

Isällä oli kaksi siskoa. Kumpikin osoitti jo pikkutyttönä luonteenpiirteitä, jotka sittemmin toteutuivat heidän elämänvalinnoissaan. Vanhemmasta tuli enintään siroihin töihin koskenut hienostorouva, nuoremmasta työnteolle liikaakin omistautunut maalaistalon emäntä. Edellinen oli sodan aikana lottana rintamalla, kun taas jälkimmäinen jäi tekemään kotitalon töitä. 

Sille kotona pysyneelle minä olisin antanut mitalin ja veteraaniavustukset.

Ei kommentteja: