Sain joululahjaksi Orhan Pamukin Lumen vuonna 2006. Tällä kertaa ajankohta on oleellinen. Juuri tuona jouluna ei ollut lunta ollenkaan, ja sen tähden oli merkillistä lukea turkkilaista kirjailijaa, jonka romaani kertoi lumesta ja oli sitä kaikin puolin täynnä.
Ensimmäisen kerran elämässäni huomasin miettiväni tuota valkoista ainetta, joka vuosittain vaikuttaa elämääni monen kuukauden ajan.
Vieläkään en ole onnistunut kuvittelemaan, miltä lumihiutale mahtaa kuulostaa maahan pudotessaan. Rapiseeko se, kolahtaako vai tömähtääkö?
Orhan Pamuk: Lumi
1 kommentti:
Kyllä siitä kuuluu metallinen, kirkas *plink*. Tai jos sille päälle sattuu, niin ehkä *tumps*.
Lähetä kommentti