lauantai 29. elokuuta 2015

Juuri tätä on perisynti

Eräät kristillisen uskon puolet uinuvat pitkiä aikoja käyttämättöminä. Jossain vaiheessa ne ovat vain lakanneet olemasta käyttökelpoisia ja unohtuneet, tai sitten ne on kertakaikkisesti torjuttu, ehkä sen takia, että niitä on joskus käytetty väärin. Sitten ne pulpahtavat esiin, kun ajassa on jotain sellaista, että niitä tarvitaan taas, tai sitten ne tulkitaan uudestaan muuttuneen tilanteen vaatimalla tavalla. Ja katso, ne elävät.

Perisynti voisi olla sellainen sana, että sitä tarvittaisiin jälleen. Se kuvaa tilannetta, jossa ihmisen on mahdotonta toimia oikein. Hän ei voi olla liikkumatta, mutta jokainen liikahdus pahentaa tilannetta. Hän on syyllinen, ei vain oman pahuutensa tähden, vaan siitä syystä, että kuuluu tähän onnettomaan ihmissukuun.

Perisynti näkyy siinä, miten suhtaudumme pakolaistulvaan. Teemmepä miten vain, aina se on syntisesti tehty.

Ei voi kuvitella, että tämän inhimillisen hädän edessä vain suljetaan silmät ja rajat. Ei voi kuvitella, että Suomi ottaa vastaan kaikki maailman pakolaiset, kuinka paljon heitä ikinä tuleekin.

Ääripäiden välissä ei ole synnittömyyttä sielläkään. On vain laihoja, kelvottomia kompromisseja ja eriasteista kaksinaismoraalia.

Mitäs siinä teet? Minkä valitset?

Ei kommentteja: