perjantai 8. heinäkuuta 2016

Muuttaminen rasittaa lasta

Tuoreessa Tiede-lehdessä esiteltiin tanskalaista tutkimusta, jossa oli selvitetty sitä, millä tavoin muutot rasittavat lasta. Ilmeni, että paljon muuttaneille lapsille kasautui ikätovereita enemmän vaikeuksia vielä yli 30-vuotiaina. Haitallisimpia muutot ovat varhaisessa murrosiässä eli 12–14-vuotiaana.

Tällaisiin tutkimuksiin pitää suhtautua varovaisesti. On mahdollista, että ongelmien varsinaiset syyt eivät ole itse muutoissa vaan niissä syissä, jotka pakottavat muuttamaan.

Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että tuntemani vanhemmat ovat hyvin ottaneet huomioon muuttamiseen liittyvät vaarat. Perheen elämä pyritään rakentamaan niin, että lapset saisivat käydä koko yläasteen samassa koulussa.

Jonkinlaista itseironiaa oli siinä kertomuksessa, jonka kuulin erään äidin suusta: "Meidän kymmenen ikäinen poika oli saanut koulussa eteensä koekysymyksen, jossa pyydettiin luettelemaan muuttamisen hyviä puolia. Poika ei osannut sanoa yhtäkään syytä, ja tämä vastaamattomuus teki koenumerolle huonoa. Teki niin mieleni ottaa yhteyttä opettajaan. Teki niin mieleni sanoa, että jos meidän kymmenvuotias, viisi kertaa elämässään muuttanut lapsi ei osaa mainita muuttamiselle yhtään hyvää puolta, niin luultavasti niitä ei sitten ole."

3 kommenttia:

Nyreä kirjoitti...

Kouluasiat ovat tietysti tärkeitä tulevaisuuden kannalta ja aikuisten näkökulmasta. Lapsen näkökulmasta ikävin seuraus muutoista on rakkaan toveripiirin ja kaiken siihen liittyvän hajoaminen.

Jos muuttoja on paljon iässä, jossa opetellaan sosiaalisia taitoja, tällaiset muutoista johtuvat "luokallejäämiset" hidastavat kehitystä tai jotain jää oppimatta.
On huomattava vaara, että lapsesta kasvaa sosiaalisesti kömpelö ja mahdollisesti yksineläjä - Kokemus puhuu!

Anonyymi kirjoitti...

Muutettiin takaisin Suomeen Ruotsista kun olin kymmenen vanha. Vaipoissa oli viety. Vielä näin nelikymppisenä tulee miettineeksi miten elämä olisi siellä mennyt.

Lapsuuden kavereiden ja paikkojen taakse jättäminen kirpaisee vieläkin. Muistot ehkä harvenevat mutta ikuinen kaipaus pysyy.

Mika

Arto Köykkä kirjoitti...

Antti Jalavan Asfalttikukka voisi olla sinulle lukemisen arvoinen kirja. Siinä tosin muutto on toisin päin: kymmenen ikäisenä Suomesta Ruotsiin.