Tuoreessa Tiede-lehdessä esiteltiin tanskalaista tutkimusta,
jossa oli selvitetty sitä, millä tavoin muutot rasittavat lasta. Ilmeni, että
paljon muuttaneille lapsille kasautui ikätovereita enemmän vaikeuksia vielä yli
30-vuotiaina. Haitallisimpia muutot ovat varhaisessa murrosiässä eli
12–14-vuotiaana.
Tällaisiin tutkimuksiin pitää suhtautua varovaisesti. On
mahdollista, että ongelmien varsinaiset syyt eivät ole itse muutoissa vaan
niissä syissä, jotka pakottavat muuttamaan.
Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että tuntemani vanhemmat
ovat hyvin ottaneet huomioon muuttamiseen liittyvät vaarat. Perheen elämä
pyritään rakentamaan niin, että lapset saisivat käydä koko yläasteen samassa
koulussa.
3 kommenttia:
Kouluasiat ovat tietysti tärkeitä tulevaisuuden kannalta ja aikuisten näkökulmasta. Lapsen näkökulmasta ikävin seuraus muutoista on rakkaan toveripiirin ja kaiken siihen liittyvän hajoaminen.
Jos muuttoja on paljon iässä, jossa opetellaan sosiaalisia taitoja, tällaiset muutoista johtuvat "luokallejäämiset" hidastavat kehitystä tai jotain jää oppimatta.
On huomattava vaara, että lapsesta kasvaa sosiaalisesti kömpelö ja mahdollisesti yksineläjä - Kokemus puhuu!
Muutettiin takaisin Suomeen Ruotsista kun olin kymmenen vanha. Vaipoissa oli viety. Vielä näin nelikymppisenä tulee miettineeksi miten elämä olisi siellä mennyt.
Lapsuuden kavereiden ja paikkojen taakse jättäminen kirpaisee vieläkin. Muistot ehkä harvenevat mutta ikuinen kaipaus pysyy.
Mika
Antti Jalavan Asfalttikukka voisi olla sinulle lukemisen arvoinen kirja. Siinä tosin muutto on toisin päin: kymmenen ikäisenä Suomesta Ruotsiin.
Lähetä kommentti