Cooperin testin ennätystuloksella olin luokkani kolmanneksi
paras. Se oli osastoa "ihan hyvä", vaikka nykyään sillä pääsisi koko
koulun kahden parhaan joukkoon.
Cooperin testi oli kammottava keksintö. Se oli samaa lajia
kuin nykyaikainen työelämässä rimpuilu. Vaikka kuinka ponnisteli, matka ei
lyhentynyt ollenkaan. Kuinka paljon siedettävämpää olisi ollut juosta vaikka 3 000
metriä. Jokainen juostu askel olisi vienyt lähemmäksi maalia. Nyt kello kävi minkä kävi, juoksi tai oli juoksematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti