Almamedia on teettänyt tutkimuksen suomalaisten jumalauskosta.
Ensin tylsiä numeroita: Tutkimuksen mukaan 37 % uskoo
luterilaisen kirkon tai jonkin muun kristillisen kirkon Jumalaan. Muiden
uskontojen Jumala saa vain yhden prosentin kannatuksen, kun taas ”johonkin
muuhun korkeampaan voimaan” sanoo uskovansa 21 %. Hieman useampi kuin joka
kymmenes ei osaa kertoa kantaansa, ja 29 % ilmoittaa, ettei lainkaan usko.
Alueellinen vaihtelu on suurta. Vaasan vaalipiirissä
luterilaisella Jumalalla on 46 prosentin kannatus, Pirkanmaalla 34 prosentin ja
Helsingissä lukema on 20.
Tutkimuksesta on tärkeä tietää, että tuore tulos on saatu puhelinhaastatteluilla
ja web-kyselyllä. Nettigallupeissa ääripäät aina korostuvat. Jos kantana on ”en
osaa sanoa”, tuskin sitä jaksaa kertoa web-kyselyllä.
Tuloksia on kiinnostava verrata juuri julkaistuun
kansainväliseen tutkimukseen (Pew Research Religion). Sen mukaan 77 prosenttia
suomalaisista pitää itseään kristittyinä. Kirkollisesti aktiivisia kristittyjä Suomessa
on vain 9 prosenttia.
Riippuu paljon siitä, miten, missä ja milloin kysytään
Olen suhtautunut varsin tyynesti ihmisten Jumala-uskoa
koskeviin tutkimuksiin. En innostu, en masennu. Ne kertovat yhtä sun toista,
mutta jonkin oleellisen ja vaikeasti ilmaistavan ne sivuuttavat. Luultavaa on, että ihminen ei aivan selkeästi
kuulu vain yhteen ryhmään. Välillä ollaan toista mieltä, välillä toista.
Luterilaisen uskon kannattajalla on heikot hetkensä, ja luultavasti useimpien
uskomattomienkin epäusko välillä horjuu.
Jo Almamedian luvut osoittavat, että ihmisen asuinpaikka ja
hänen ympärillään olevat ihmiset vaikuttavat vastauksiin. On luultavaa, että
Helsinkiin kertyy ihmisiä, joille Jumalaan turvautuminen on oudompaa kuin pohjanmaalaisille,
ja kaltaistensa seurassa eläminen vahvistaa edelleen outouden tunetta. Myös siirtolaisuuden
määrä vaikuttaa gallupin tuloksiin.
Uskomista koskeviin vastauksiin vaikuttaa kysyjä,
vastausaika ja -paikka.
Joku Dostojevskin henkilöhahmo ihmettelee, miksi Jumala
tuntuu iltaisin olevan läsnä, kun taas aamulla katoaa jonnekin.
Aivan erilaisissa paikoissa tulee erilaisia vastauksia:
tähtitaivaan alla, ruuhkabussissa, rautatieaseman vessassa, virastossa,
koulussa, metsässä, hammaslääkärissä, kirkossa, Stalingradin taisteluissa, synnytyssalissa
ja hautajaisissa.
Ihmisen uskonnollisuus vaihtelee myös sen mukaan, tuntuuko
elämä täysin rauhalliselta ja turvalliselta, onko kriisi tai vaara uhkaamassa,
ovatko ne meneillään vai onko niistä juuri selvitty.
Ihmisten vastausten vaihtelu ei lisää eikä vähennä Jumalaa
Ja olkoonpa uskomisen prosenttien kanssa miten hyvänsä, itse
kohteestaan ne eivät kerro mitään. Jumala on tässä mielessä verrattavissa
ulkoavaruuden elämään. Sen määrä tai laatu ei muutu sen mukaan, mitä ihmiset
täällä maapallolla aiheesta ajattelevat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti