Pelé ja muut kevensivät mieltään päivällisen jälkeen

Jos urheilija turvautuu rukoukseen omaa sijoitusta parantaakseen, kyse on eräänlaisesta dopingista. Rukousta ei ole tarkoitettu etuilemiseen. Huumorimielellä annan kuitenkin hieman periksi, jos kyseessä on Brasilian jalkapallomaajoukkue.

Niinpä on kiinnostavaa, mitä Pelé kertoo vuodesta 1970, kun Brasilian joukkue oli voittoisasti päättyneissä MM-kisoissa.

Kaikki alkoi, kun Pelé soitti Meksikosta kotiinsa Brasiliaan ja kuuli perheen kokoontuvan joka päivä rukoilemaan joukkueen puolesta. Pelé sai tästä idean ja puhui siitä ensin Rogériolle ja Carlos Albertolle, ja he olivat heti samaa mieltä. Myös maajoukkueen johtoon kuuluva Antonio do Passo suostui ajatukseen. Rukoileminen alkoi neljistään, kun Tostão, Piazza ja Américo tulivat mukaan. Kisajoukkueessa oli noin neljäkymmentä ihmistä, ja turnauksen edetessä lähes kaikki kokoontuivat rukoilemaan melkein päivittäin, tavallisesti päivällisen jälkeen. Rukoileminen oli vapaaehtoista, eivätkä kaikki olleet katolilaisia.

Omalle mestaruudelle ei haettu taivaallista tukea. Sen sijaan keskityttiin esimerkiksi sairaisiin ja Vietnamin sotaan. Omia jalkapallopelejä muistettiin sen verran, että kukaan ei loukkaantuisi vakavasti ja että "olisi vähän onnea".

Pelé sanoo: "Uskon, että tämä yhdisti meitä joukkueena. Mielet kevenivät. Olimme kuin oikea perhe, kunnioitimme toisiamme ja jätimme katkerat sanat. Tulimme toimeen keskenämme. Miten me olisimme voineet epäonnistua sillä pohjalla?"