Tämän ajan moraalisia kysymyksiä on, kuinka pitkälle ihmisen on ryhdyttävä aikuisiinkin ulottuvan Koko kylä kasvattaa -periaatteen toteuttajaksi. Millaiset ovat vaihtoehdot täyden hällävälin ja kerrostalokyttäämisen välissä?
Oma periaatteeni on korona-asioissa melko selvä. Huolehdin siitä, että seurakunnan tiloissa noudatetaan sovittuja periaatteita. Kotien yksityistilaisuuksia en kuitenkaan rupea valvomaan. Jos tuntisin tämän valvonnan vastuualueekseni, olisin mennyt poliisikouluun.
Mieleeni on jäänyt, mitä tunnettu puolalainen elokuvaohjaaja Krzysztof Kieslowski kirjoitti viimeiseksi jääneestä dokumenttifilmistään Asema.
Filmin tekeminen keskeytyi, kun poliisi tuli paikalle ja takavarikoi kaiken Varsovan rautatieasemalla kuvatun materiaalin. Muuan tytär oli murhannut äitinsä, paloitellut ruumiin ja vienyt sen matkalaukuissa rautatieaseman aseman säilytykseen. Poliisi arveli selvittävänsä rikoksen Kieslowskin filmimateriaalin avulla, mikä sittemmin paljastui turhaksi toiveeksi.
Kieslowski päätti, ettei hän enää jatkaisi dokumenttien tekemistä. Hän ei halunnut toimia poliisin kätyrinä edes siinä tapauksessa, että olisi ollut selvittämässä murhaa. "On ihmisiä, joiden tehtävänä on pidättää murhaajia ja heidän on työnsä tehtävä", kirjoittaa Kieslowski. "Mutta minä en kuulu heihin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti