Ihmisen elämänkulku hahmotellaan usein kaareksi, jossa eri aikakaudet seuraavat toisiaan. Lapsuuden jälkeen tulee nuoruus, sitten keski-ikä, sitten vanhuus. Ajatellaan, että ihminen jättää aina yhden ikäkauden taakseen ja aloittaa uuden.
Elämänkulun voi ajatella toisinkin: elämä rakentuu niin kuin sipuliin tulee uusia kerroksia. Kukaan ei jätä lapsuutta taakseen, vaan ainoastaan kätkee sen sisäänsä. Mennyt kulkee aina mukana, vaikka sen päälle kasvaa uusia kerroksia.
Sipulimalli auttaa ymmärtämään, mitä Kristus mahtaa tarkoittaa kehottaessaan seuraajiaan tulemaan lapsen kaltaisiksi. Hän ei neuvo palaamaan ajassa taaksepäin eikä haikaile kultaisen lapsuuden tai kadotetun paratiisin perään. Sen sijaan hän ohjaa etsimään elämän ydintä, joka on kaiken aikaa läsnä, kunhan vain kuorii sipuliaan ja riisuuntuu siitä, millä varsinaista sisintä on peitetty. Pitää unohtaa omat ryhmittymät, ammattikunnat ja siviilisäädyt. Ei välitä omaisuuksistaan tai itsetunnon pönkeistä.
Apokryfisessä Tuomaan evankeliumissa on lyhyt keskustelu, joka kenties perustuu Jeesuksen aitoihin sanoihin. Tässä varsinaisen Raamatun ulkopuolelle jääneessä tekstissä oppilaat kysyvät, milloin Jeesus ilmoittaa itsensä. Hän vastaa: "Silloin kun riisuudutte ilman häpeää, kun riisutte vaatteenne, panette ne jalkojenne alle kuin pienet lapset ja poljette niitä, niin silloin teistä tulee elävän Jumalan lapsia eikä teidän tarvitse pelätä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti