Ilmastonmuutos vaikuttaa ihmisten fyysiseen elinympäristöön niin, että elämästä tulee vaivalloista ja vaarallista. Se jäytää ihmistä myös sisältä. Aletaan julistaa, että katastrofin partaalla olevaan maailmaan ei mukamas kannattaisi synnyttää lapsia.
Pohjaton pessimismi on ristiriidassa ihmisen perimmäisen olemuksen kanssa.
Kalle Achté muistutti tärkeistä näkökulmista kirjassaan Kun lääkäri sairastuu. Hän kertoi teoksen Optimism: The Biology of Hope kirjoittaneesta Lionel Tigeristä, jonka mukaan ihmislaji on valikoitunut jäämään henkiin juuri optimististen ajatustensa ansiosta. Miten muuten olisi voinut kehittyä laji, joka kylvää siemeniä huhtikuussa ja odottaa niiden satoa lokakuuhun asti? Tai miten muuten olisi voinut syntyä olento, joka ryhtyy rakentamaan katedraalia, vaikka sen valmistuminen kestää monta sukupolvea?
Winston Churchill sanoi puolestaan näin: "Olen optimisti. Toisenlaisella asenteella ei taida olla käyttöä."
Minä puolestani uskon todellisuudentajuiseen optimismiin. Se ei lamaannu, se ei tuudittaudu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti