Yhden kerran elämässäni olen shokeerannut ihmiset. Kyse oli puhtaasta onnesta, ja varmaan lähes kuka tahansa osaa kertoa elämänsä varrelta vastaavan sattumuksen.
Olen ollut vuoden verran alkoholistien hoitolaitoksen pappina. Minulla oli vapaus ajoittaa tekemiseni mihin vuorokauden aikaan tahansa, ja aamu-unisena painotin iltaa. Papin työajaksi ilta sopi senkin takia, että silloin ihminen miettii enemmän jumalakysymyksiä kuin aamuisin. Dostojevski antaa erään henkilöhahmonsa ihmetellä, miksi Jumala on läsnä aina iltaisin, mutta aamuksi hän häviää jonnekin.
Eräänä iltana kiertelin vapaa-ajan tiloissa. Osuin erääseen kahvihuoneeseen, jossa viisi tai kuusi ihmistä pelasi yatzya. Seisahduin heidän pöytänsä ääreen ja kysyin pelin sääntöjä. He kertoivat pelaavansa viidellä nopalla ja tavoittelevansa erilaisia pistemääriä. Vaikeinta oli saada tulos, jossa kaikissa nopissa oli sama luku.
Sanoin, ettei vaikuttanut kovin vaikealta ja että minäkin voisin kokeilla. He antoivat nopat, ja minä heitin kertalaakista pöydälle täydet viisi kuutosta. Todennäköisyys tälle tulokselle on 1/7776. Se on kovin vaatimaton tulos, jos sitä vertaa vaikkapa loton päävoittoon, jonka vastaava luku on 1/18643560. Siinä kahvihuoneessa tulokseni kuitenkin shokeerasi. Epäilemättä ammattini lisäsi tilanteen maagisuutta.
Sen verran minulla oli tilannetajua, että ymmärsin olla kommentoimatta tapausta. Kehotin jatkamaan peliä ja poistuin saman tien paikalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti