perjantai 17. kesäkuuta 2022

Kuoleminen on ihmiskunnan elinehto

Tuoreessa Tiede-lehdessä oli esimerkkejä keksinnöistä, joita ensin kiiteltiin, mutta jotka sittemmin havaittiin turmiollisiksi.

Lyijy, freonit, asbesti ja DDT

Amerikkalaisen Thomas Midgley Jr. sai aikaan sen, että autojen nakutusta ryhdyttiin poistamaan bensiiniin lisättävän lyijyn avulla. Aineen vaarallisuus kyllä tunnettiin, mutta se otettiin vakavasti vasta vuosikymmeniä myöhemmin.

Samainen Midgley jatkoi keksintöjään. Hän löysi freonit. Niiden avulla syntyi maan päällä myrkytöntä ja räjähtämätöntä kylmäainetta. Aluksi ei ollut tietoa siitä, että kolmenkymmenen kilometrin korkeudessa ne tuhoavat otsonikerrosta, joka suojaa maapalloa.

Samassa Tieteen artikkelissa mainitaan muitakin onnettomia keksintöjä, kuten asbesti ja DDT, jonka keksijä palkittiin työstään jopa lääketieteen Nobel-palkinnolla.

Lisäisin listaan yhden keksinnön, jota ei ole vielä saatu aikaan, onneksi, eli ihmisen ikuisen elämän maan päällä. Sitäkin kovasti kehitellään.


Pidennetty elinikä ilmastokatastrofia jouduttamassa

Ylen julkaiseman uutisen mukaan Kaliforniaan on perustettu useita laboratorioita, jotka tavoittelevat elämän pidentämiseen tähtääviä tekniikoita. Tavoitteena on venyttää ihmisen maksimielinikää huomattavasti 120 vuoden yli.

Näille Piilaakson veijareille myöntäisin ennakoivasti Thomas Midgley -palkinnon. Rajallinen maapallo ei kestä ihmisen rajatonta elinikää. Ilmastokatastrofia sentään jonkin verran ehkäisee se, että jokainen ihminen ennen pitkää poistuu luonnonvaroja kuluttamasta. Kuolema on yksityisen ihmisen kannalta tragedia, mutta yleisesti ottaen se on tarpeellinen järjestelmä ja suoranainen elinehto.


Kuoleminen on ihmiskunnan elinehto

Sopii lukea José Saramagon romaani Oikukas kuolema. Se kertoo nimeämättömästä valtakunnasta, jossa lakataan kuolemasta. Alkuinnostuksen jälkeen törmätään ongelmiin. Ensimmäisenä hermostuvat hautaustoimistot, mutta pian tilanne on kestämätön myös sairaaloiden ja koko yhteiskunnan kannalta, kun poistojärjestelmä ei toimi. Henkitoreissaan olevia mutta kuolemattomia potilaita sijoitetaan ties minne. Lopulta heitä aletaan kuljettaa valtakunnan rajan toiselle puolen, missä kuolema vielä toimii.

Tilanne ratkeaa, kun saadaan kuulla, että kuolema tulee uudestaan käyttöön. Yhtenä yönä toteutetaan kaikki 62 000 viivästynyttä kuolemaa. Samalla käytäntöjä muutetaan. Kuolevia lähestytään viikkoa etukäteen kirjeellä, jotta he voivat tehdä tarpeelliset järjestelyt, testamentit sun muut ja samalla hyvästellä omaisensa. – En oikein usko, että nämäkään muutokset parantaisivat lopulta tilannetta.

1 kommentti:

Olavi Koskela kirjoitti...

Nuo Saramagon kuvaamat ongelmat ovat kuitenkin melko lailla käytännöllisiä ja kouriintuntuvia. Metafyysisemmän tason asialle antoi (muistaakseni) Samuli Paronen sanoessaan, että: "Jonakin päivänä ihminen lakkaa kuolemasta. Se on hänen loppunsa."