Valitsemani otsikko "Lämmin juhannus tappaa" voi olla jonkun mielestä klikkiotsikko, ja ehkä se sitä onkin. Samalla se on myös selkokieltä. Pakkanen on paras poliisi, ja suttuisen kylmä vesisade on juhannuksen varmin turvaliivi. Sen ansiosta ei mennä suotta veneeseen keikkumaan.
Jonkun hyvä on jonkun toisen huono, ja tämä olisi vain hyväksyttävä. Tämä elämän peruslaki tuli mieleen, kun törmäsin piispa Mari Leppäsen tarinaan:
Pieni koululainen oli pääsemässä elämänsä ensimmäistä kertaa huvipuistoon. Hän odotti innokkaasti vuoristorataa, maailmanpyörää, hattaroita ja vauhdin hurmaa.
Tyttö alkoi jo hyvissä ajoin rukoilla reissun puolesta. "Rakas Jumala, anna meidän retkipäiväksi kaunis sää. Aamen."
Vanhemmat seurasivat lapsen rukouksia vähän huolestuneina. Mitenköhän käy lapsen uskon, jos rukouksiin ei vastatakaan toivotulla tavalla? Mutta Anna oli sinnikäs ja jatkoi vanhempien hyvää tarkoittavasta toppuuttelusta välittämättä.
Vihdoin koitti kauan odotettu päivä. Tyttö heräsi hyvissä ajoin, avasi verhot ja katsoi ulos ikkunasta. Siellä satoi kaatamalla.
"Voi ei", totesi lapsi. "Joku maanviljelijä on ehtinyt rukoilla ensin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti