Muutamat varhaiskasvatuksen työntekijät kertoivat minun kuulteni, että tietyn ikäisten lasten on vaikea tulkita ilmeitä. Tietääkseni tällaista maskien vaikutusta ei ole tieteellisesti tutkittu, mutta havainto voi hyvinkin pitää paikkansa. Taitojen oppimisessa on herkkyysikänsä. Lapset tarvitsevat aikuisia, jotka valistavat kasvonsa heille ja kääntävät omat kasvonsa lasten puoleen.
Olen miettinyt toisestakin näkökulmasta läsnäolon merkitystä, kun olen seurannut menossa olevia shakin SM-kisoja. Luulisi, että shakin pelaamiseen tarvittaisiin nykyaikana vain hyvät etäyhteydet. Siirrot mailattaisiin toiselle pelaajalle kotipaikan valvotusta tilasta. Näin säästettäisiin luontoa eikä kenenkään tarvitsisi matkustaa vieraisiin kaupunkeihin eikä varailla sieltä hotellihuoneita. Miksi ihmeessä istua kasvokkain vastapelaajan kanssa, joka ei edes puhu mitään?
Mutta niin vain pelaajat haluavat kokoontua yhteen ja tuijottaa vaitonaisina pelikaverin kanssa samaa lautaa. Ihmisen läsnäolossa on jotain selittämättömän tärkeää. Siihen ja kasvojen näkemiseen on synnynnäinen tarve.
Jos lapsuuden herkkyysvaiheet ovat menneet ohi, voi kaikesta huolimatta vielä aikuisenakin paikata ilmeiden ymmärtämistä. Aivotutkija Katja Saarikivi kertoi (Tiede 3/2023), että tutkimuksissa on todettu kaunokirjallisuuden parantavan taitoa tunnistaa katseesta mielentiloja. "Voi olla, että kaunokirjallisuus aktivoi mielikuvitusta ja antaa enemmän materiaalia mielelle kelailla toisia ihmisiä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti