tiistai 18. huhtikuuta 2023

Ilman paheita tulee takakireä olo

Pysyäkseen tasapainossa ihmisen on saatava tehdä kohtuullisesti pahaa, ettei tule takakireä olo. Olen varma, että joissakuissa listani herättää paheksuntaa, mutta jokaisella meillä on listamme, jos rehellisiä ollaan. Minun paheitani tai salaisia intohimojani ovat esimerkiksi nämä aakkosjärjestyksessä luetellen:

Dieselin katku: Tiedän sen vaarat ja ilmastokriisin. Sallisin sen, että dieselin poltto lopetettaisiin kokonaan. En voi kuitenkaan mitään sille, että kauneimmat lapsuudenmuistoni liittyvät sen käryyn ja lokakuun kuulaisiin päiviin.

Hankalien ihmisten symppaaminen: Terveellisten elämäntapojen mannekiinit ovat epäilemättä oikealla asialla. Inspiraationi lähteitä ovat kuitenkin Diego Maradona, Matti Nykänen ja Pentti Saarikoski.

Härkätaistelu: Tähän liittyy niin monia moraalisia ongelmia, etten voisi kuvitella ostavani lippua itse tapahtumaan. Jokin tässä elämän ja kuoleman kamppailussa kuitenkin kiehtoo. Ehkä pitää syyttää Ernest Hemingwayta.

Nyrkkeily: Ainakin äärimuodossaan raskaan sarjan ammattilaisuudessa se on sairasta toimintaa. Silti Muhammad Alissa ja hänen kaltaisissaan on jotain kiehtovaa. Naisnyrkkeilyä en siedä ollenkaan. Naista ei saa lyödä, ei edes toinen nainen.

Punaisia valoja vasten käveleminen: On nautinnollista ottaa autojen poissa ollessa laki omaan haltuunsa. Poliisi voisi sakottaa, mutta ne eivät huomaa mitään.

Suolan ripottelu: Tiedän suositukset. Sitä suurempi on iloni kun maustan ruokaani omalla tavallani. Ette valistajat voi minulle mitään.

Tapakristillisyys: Moni ajattelee, että jos ihmisen pitää välttämättä sortua uskontoon, niin ei ainakaan tapakristillisyyteen, vaan mieluummin universumin kunnioittamiseen, zenbuddalaisuuteen, joogaan, mindfulnessiin tai enkelihoitoihin. Mutta minäpä olen ylpeästi luterilainen tapakristitty, kaikkein itsepäisintä lajia.


Tämä auto tuottaa dieselin käryä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Diesel on paljon puhtaampaa kuin akkuautot, jotka saastuttavat enemmän kuin bensa-autot. Vaikka kaivaisimme koko planeettamme jokaisen neliömetrin kaivokseksi ja asuisimme lopulta hautuumaaplaneetalla, emme silti löytäisi tarpeeksi harvinaisia metalleja aurinkopaneeleille, akuille ja tuulivoimaloille. Mitään "ilmastokriisiä" ei ole, eikä tule.

Simon P. Michaux (an Australian working for the Geological Survey of Finland. He’s an Associate Professor of Mineral Processing and Geometallurgy):
Michaux arvioi että tarvitsemme 944 miljoonaa tonnia litiumia että yltäisimme "fossiilivapauteen" (ensimmäistä kertaa). Joka vuosi kaivamme vain noin sata tonnia vuodessa.
Arvioidut litiumvarat maapallolla on noin 26 miljoonaa tonnia, yläkanttiin arvioituna 98 miljoonaa tonnia. Tämän hetken kaivuutahdilla, eli se sata tonnia vuodessa, tarvitaan 10000 vuotta (kymmenen tuhatta vuotta!!!!) litiumin kaivamista että saisimme niin paljon litiumia että ehtisimme niihin "fossiilivapaa" -tavoitteisiin. Ja tässä oli vasta yks alkuaine, tarvitaan tietenkin yhtä massiivinen määrä muita, esim: kupari, nikkeli, kobaltti, neodyymi jne..