Tämä kolumni on julkaistu kirkollisen nuorisotyön Villi-lehdessä syyskuussa 1998. Näiden ajatusten mukaan elettiin pitkään, mutta lopulta oli tunnustettava tappio. Yhtenä syynä olivat ne vanhemmat, joiden mielestä heidän oli saatava nopea yhteys nuoreensa ympäri vuorokauden. Kaikki eivät olleet heidän kanssaan samaa mieltä, mutta heitä oli kuitenkin niin paljon, että vanhempien yhtenäinen linja ei ollut mahdollinen.
Nuorison kännykkäkulttuurista kertonut juttu pysäytti viime vuoden heinäkuussa. Helsingin Sanomissa kirjoitettiin: "Lotta ja Saara ovat 14-vuotiaita, ja heidän kännykkänsä soivat taukoamatta: kotona, koulussa, puistossa, kaupassa, kellarissa ja ratikassa." "Jos menen kahden minuutin keikalle kioskille, otan kännyn mukaan ja soitan Lotalle." Puoli vuotta myöhemmin ilmiötä ei tarvinnut ihmetellä lehdistä lukemalla, kun sama muoti oli ehtinyt myös Tampereen seudulle. Uudet asiat nousevat Suomenlahden rannikolla maihin ja etenevät sieltä leveänä aaltona Jäämerta kohti.
Leiriläisille jaettavaan varusteluetteloon on nykyään kirjattava tieto, että mukaan ei oteta matkapuhelimia. Muuten kukaan ei osaisi keskittyä siihen aikaan ja paikkaan jossa ollaan juuri nyt. Istuessaan laiturilla Lotta toimittaisi Saaralle pyyntöä että viitsitkö tulla sieltä yläparvelta, ottaa pyyhkeen mukaan ja mennään sitten uimaan. Lauantain iltanuotion katkaisisi tekstiviesti siitä, mitä reaaliaikaisesti tapahtuu kaupunkibileissä, kuka on juonut liikaa ja kuka on kenenkin kanssa ja vieläkö Lotan poikakaveri on tallella. Onko hengellinen elämä mahdollista enää vain luostarin hiljaisuudessa, josta on muiden ihmisten alituinen läsnäolo erityissäädöksin suljettu pois?
Kiellot ja pakkokeinot eivät kuitenkaan ole aiheuttaneet kapinaa, vaikka toisinkin voisi luulla. Seurakuntaa ei ole syytetty ahdasmielisyydestä, suvaitsemattomuudesta eikä vanhanaikaisuudesta. Päinvastoin nuoret ovat olleet samaa mieltä siitä, että elämässä tarvitaan vyöhykkeitä, joissa Säkkijärven polkka ei soi. Nuorten yhteiset tunnelmat kokosi muuan iltahartautta pitänyt poika, joka lausui viikkokausiksi mieleeni jääneet sanat: "Äänen voi tehdä kuka tahansa, mutta hiljaisuuteen tarvitaan kaikki."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti