Säätila on turhaan vähätelty puheenaihe. Se pitäisi nostaa siihen arvoon, joka sille kuuluu.
Säätila vaikuttaa kaikkeen tekemiseemme. Juuri se ratkaisee, onko luonnollisempaa lähteä uimaan vai hiihtämään. Niinpä se kuuluu keskusteluaiheena normaaliin aamiaispöytään ilman, että siinä olisi mitään teennäistä tai väkinäistä.
Säästä puhumalla voi helposti viritellä keskustelua ulkomaalaisen kanssa, koska jokaisessa maassa on ilmasto. Kakkoshyvänä puheenaiheena heidän kanssaan tulee jalkapallo. Sitä pelataan kaikkialla, ja jos joku ei satu sitä ymmärtämään, se on kapeakatseisuudessaan huomiota ansaitseva seikka.
Säätila on myös sopivan neutraali aihe. Ventovieraan kanssahan ei voi aloittaa siitä, miten hänellä sujuu puolisonsa kanssa. Kaikki ovat tasa-arvoisia mielipiteidensä kanssa. Joku pitää auringosta, joku toinen pilvipoudasta, ja molemmat ovat yhtä oikeassa. Toisaalta säätilasta voi näppärästi edetä ilmastokysymyksiin, ja äkkiä ollaan elämäntapamme ja tulevaisuutemme peruskysymyksissä.
Ilmoista puhuminen on tervehtimistä seuraava askel tutustumisen tiellä. Se on hienovarainen vihje siitä, että voisimme tutustua enemmän.
Toisaalta säätilat ja vuodenaikojen vaihtelut voivat tuottaa latteuksien latteutta. Kun näen jonkin kirjoittavan kolumnissaan tai blogissaan säästä tai syksyn tulemisesta, välttämätön johtopäätökseni on: et sitten mitään muuta keksinyt.
7 kommenttia:
Itse seuraan foreca. Ilmatietéen laitos ja helsinki testbed.
Forecan ja testbedin sadetutkat sadetutkat ovat erittäin hyvät.
Varsinkin sadetutkien seuraaminen on kiinnostavaa.
Me sivistyneet aloitamme keskustelun aina Goethen Faustista, ja jos keskustelukumppanimme ei pysty lausumaan tärkeimpiä säkeitä ulkomuistista alkukielellä, emme tahdo oppia tuntemaan häntä.
No, YLEhän kyllä suo sääasioille niille kuuluvan arvon. Aamun lähetyksissä järjestys on aina uutiset, urheilu ja vasta sitten sää. Kahden ensinmainitun kesto on ajallisesti yleensä samaa luokkaa, mutta aina pitempi kuin säätiedotuksen. Sitä paitsi meteorologien taidossa käyttää äidinkieltään ilman kömpelöitä sanontoja on kyllä toivomisen varaa (pl Huutosen Matti).
En muista ikinä keskustelleeni kenenkään kanssa Goethen Faustuksesta. Mieleen ei tule edes ketään tuttua, jonka tietäisin sen lukijaksi. Sitä vastoin Thomas Mannin Tohtori Faustuksesta olen keskustellut (vaikka en aivan keskustelun aluksi).
Totta. Joskus säätiedotus voisi olla aivan ensimmäinen aihe. Ehkä se on poikeustilanteissa ollutkin jollain tavoin.
Eipä minulla ystäviä olekaan.
Lähetä kommentti