Vanhan kirjallisuuden päivillä tein hinta–laatu-suhteella mitaten parhaan ostokseni ikiaikoihin, kun löysin Pentti Haanpään kymmenosaisen Kootut teokset. Hintaa oli kaksi euroa kappale. Kirjat olivat siistejä ja hyväkuntoisia, mutta nykymuodin mukaisia värikansia niissä ei ollut. Minä hankin kirjat kuitenkin lukemista varten. Kuvia voin katsella jossain toisaalla.
Haanpäätä ei ole täysin unohdettu. Hänen tekstiään on sovitettu elokuviksi ja näytelmiksi. Joku voi muistaa vaikkapa TV-elokuvan Pyöräurheilija Saikansalo. Se kertoo urheilijasta, joka sitoi pyöränsä köysillä saunan kattoon ja aloitti armottoman harjoittelun. Saikansalo polki kiukaan yllä riippunutta pyöräänsä, ja hänen kaverinsa heitteli alhaalta löylyä. Hän hikoili katonrajassa tuntikausia, kunnes hän lopulta putosi saunan lattialle ja ryntäsi sieltä piehtaroimaan lumihankeen.
Haanpään novellit ovat tukkikämppien ja jätkämiesten kirjallisuutta. Hän vähät välittää draaman kaarista ja muista taiteellisuuksista. Hän vain kertoo juttuja. Niistä monet ovat epäilemättä syntyneet tupailloissa, joiden tarinan iskentää televisio ei ollut pilannut.
Jos Haanpäästä haluaa nopean otoksen, voi ottaa luettavakseen kokoelman Jutut. Siinä on esimerkiksi tarina Amerikan kävijästä, joka kotiin palattuaan kuittasi matkansa moninaiset vaiheet toteamalla, että "oli ollut joutavan jäljillä".
Oma ostokseni oli kanneltaan apeampi kuin tämä, mutta oleellista onkin teksti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti