Onpa kyseessä ollut jalkapallo- tai jääkiekkomaalivahti, kaikki jututtamani ovat olleet samaa mieltä siitä, että heidän pelipaikkansa tärkeimpiä ominaisuuksia on koota itsensä lirautuksen jälkeen. Kaikilta pääsee joskus helppo, mutta parhaat eivät romahda siihen.
Periaate toimii muuallakin kuin joukkuelajeissa.
Tapasin parikymppistä nuorta naista, joka kertoi löytäneensä poikaystävän. Tämä oli ammattiurheilija hieman harvinaisemmasta lajista, pikaluistelusta. Nainen kertoi itsekin kokeilleensa luistelua. Hän selitti sen tekniikkaa, mutten ymmärtänyt selityksestä kovinkaan paljon, sillä pikaluistelu on minulle liian vieras laji. Hän sanoi, ettei se ole hänenkään omansa, mutta sen sijaan hän sanoi olevansa parempi rullaluistelussa. Hän jopa opettaa sitä jossain seurassa.
Tässä vaiheessa havahduin. Mieleeni tuli kysymys, jonka vastaus oikeasti kiinnosti minua. Kysyin häneltä, mitä hän ensimmäiseksi opettaa kun joku tulee alkeiskurssille.
Sain kuulla, että ennen kuin ketään opetetaan luistelemaan, hänet on opetettava kaatumaan. Se on kaikkein ensimmäinen taito: ensin polvilleen, sitten kyynärvarsien ja sitten kämmenten varaan. Ja kun on opittu kaatumaan, sen jälkeen opitaan jarruttamaan, ja vasta sitten voi oppia jotain eteenpäin menemistä eli niin sanottua varsinaista asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti