Moneen juhannukseen en ole nähnyt ulko-ovilla olevia limoja. Epäilemättä niitä on edelleen jossain, mutta minun silmääni ei ole osunut yhteenkään täällä yltyvän kaupungistumisen keskellä. Joskus ne olivat tavallinen näky.
Jopa sana limo on hävinnyt osatusta kielestä. Nuorille pitää erikseen selittää, että sillä tarkoitetaan nuorta koivua, joka tuotiin kaverinsa kanssa ulko-ovelle juhannusta juhlistamaan niin kuin jouluna tuodaan kuusi.
Koivu on maailman kaunein puu. Ainakaan minä en ole nähnyt missään sen kauniimpaa. Valkoinen runko ja vihreät lehdet ovat lumoava yhdistelmä.
Tuskin on sattumaa, että koivu ja tähti olivat Topeliuksen sadussa ne tuntomerkit, joiden perusteella varhain kotoaan karkotetut etsivät lapsuudenkotiaan.
Erityinen suosikkini on vaivaiskoivu. Kun muut ylvästelijät väistyvät, se kestää tunturin laella, vaikka tuulet kuinka pieksisivät.
Limosta on pitkä matka tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti